Juhannuspäivänä, seitsemäntoista vuotta sitten seisoin sukulaisten ympäröimänä vastaanottamassa kukkia rippijuhlassani. Oli outoa ja vierasta olla huomion keskipisteenä. Olin paitsi iloinen saavutetusta aikuisuuden kynnyksestä myös surullinen. Useita tuttavia, ystäviä ja rippikoulukavereita oli pyydetty kummin tärkeään tehtävään. Minua ei ollut kuitenkaan pyydetty; eihän lähipiirissäni edes ollut vauvaperheitä. Olin melkein 15-vuotias ja ulkopuolella sellaisesta asiasta, jonka silloin koin voimakkaasti kuuluvan nuoruuteen.
Aikuisiällä olen saanut puolisoni kautta tutustua kummin tärkeään tehtävään vähän kuin sivusta seuraamalla, kunnes koitti se tavallinen keskiviikko, joka muuttui yhden viestin myötä hyvin erityiseksi. Kutsu kummiksi tuli yllättäen. Ja kutsua seurannut lämmin tunne läikehti sydänalassa koko päivän – ilo oikein pulppusi!
Kummius ei ole vain lastenhoitopalvelua tai viimeisimpien hittilahjojen hankintaa syntymäpäiväksi ja jouluksi. Kummius on elämänmittainen matka ja kunniatehtävä. Se on ensisijaisesti vanhempien tukena olemista, läsnäoloa, kristillistä kasvatusta. Vasta toissijaisena asiana tulee omien lasteni kummien kautta tutuksi tulleet kummiuden muut puolet.
Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Uskon, että kummipoikani ja minun yhteisestä, elämänmittaisesta matkasta tulee seikkailu, jossa pieni miehenalku vie ja kummitäti vikisee ja menee perässä, jos uskaltaa. Toivon, että voisin olla vanhemmille avuksi ja että osaisin tarjota apua pyytämättäkin.
Kummipoikani perheineen – kuten me kaikki – olemme hyvän ja rakastavan Taivaan Isän käsissä. Saamme luottaa siihen, että Jumala antaa meille ajallaan, mitä tarvitsemme.
Odotus palkitaan, sanotaan.
Sanna Mehtälä
Kirjoittaja työskentelee varhaisnuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa.
Aikuisiällä olen saanut puolisoni kautta tutustua kummin tärkeään tehtävään vähän kuin sivusta seuraamalla, kunnes koitti se tavallinen keskiviikko, joka muuttui yhden viestin myötä hyvin erityiseksi. Kutsu kummiksi tuli yllättäen. Ja kutsua seurannut lämmin tunne läikehti sydänalassa koko päivän – ilo oikein pulppusi!
 |
| Kummius on kunniatehtävä. |
Kummius ei ole vain lastenhoitopalvelua tai viimeisimpien hittilahjojen hankintaa syntymäpäiväksi ja jouluksi. Kummius on elämänmittainen matka ja kunniatehtävä. Se on ensisijaisesti vanhempien tukena olemista, läsnäoloa, kristillistä kasvatusta. Vasta toissijaisena asiana tulee omien lasteni kummien kautta tutuksi tulleet kummiuden muut puolet.
Hyvää kannattaa odottaa, sanotaan. Uskon, että kummipoikani ja minun yhteisestä, elämänmittaisesta matkasta tulee seikkailu, jossa pieni miehenalku vie ja kummitäti vikisee ja menee perässä, jos uskaltaa. Toivon, että voisin olla vanhemmille avuksi ja että osaisin tarjota apua pyytämättäkin.
Kummipoikani perheineen – kuten me kaikki – olemme hyvän ja rakastavan Taivaan Isän käsissä. Saamme luottaa siihen, että Jumala antaa meille ajallaan, mitä tarvitsemme.
Odotus palkitaan, sanotaan.
Sanna Mehtälä
Kirjoittaja työskentelee varhaisnuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti