Päivä vain

Tiedätkö, mikä on lauletuin virsi seurakunnan tilaisuuksissa? Se on virsi 338 "Päivä vain ja hetki kerrallansa". Lähes poikkeuksetta tuota virttä toivotaan mm.hautajaisissa. Yhteen aikaan tämä virsi oli myös inhokkivirsieni listalla ehkäpä juuri siksi, että sitä toivottiin niin usein ja olin vaarassa urautua tuohon virteen. En myöskään ollut järin ihastunut virren sävelmään enkä edelleenkään ole, koska se ei mielestäni ole kovin mielikuvituksellinen eikä laulullisesti helpoimmasta päästä. Mutta vähitellen olen alkanut ymmärtämään, miksi ihmiset toivovat niin usein tätä virttä, kun olen tarkemmin pysähtynyt virren sanoman äärelle. Sanat ovat hyvät ja puhuttelevat, aina ajankohtaiset: 

”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokin tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään hän joka päivä kantaa, tietää kaiken, mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen.”

Kuluneena pandemia-aikana olen koettanut opetella elämään enemmän hetkessä ja kulloisistakin hyvistä hetkistä nauttien. Mielestäni tämä erikoinen aika on ajanut meitä myös tähän: Elämään päivää kerrallaan, ottamaan vastaan se hyvä anti, mitä kullekin päivälle on tarjolla ja koettaen olla murehtimatta elämästä liian pitkälle tulevaisuuteen.

Yhtäkkiä kaikki voi olla toisin ja muuttua, maailmanlaajuisestikin. Sen tämä korona-kummajainen on mm. osoittanut. Senkin takia olisi mielestäni hyvä kyetä olemaan kiitollinen kaikesta siitä, mikä on elämässä hyvin juuri nyt. Tieteen avulla voidaan ennustaa mm. tulevia flunssakausia, koronan toista aaltoa, säitä yms., mutta Jumalan aivoituksia ei kukaan voi etukäteen ennustaa muuta kuin sen, mitä Raamatun ilmoituksista voimme lukea. Emme voi tietää etukäteen, koska omalle tai toisen kohdalle on luvassa jokin koettelemus, koska Jumala näin tahtoo ja sallii.

Ja murheita, niitä varmasti riittää jokaisen kohdalle tulevaisuudessakin, suurempia ja pienempiä huolia. Toinen päivä on helpompi kantaa ja sitten taas tulee jokin haastavampi päivä, päiviä. Tällaista se on ihmisen elämä; suruitta ja huolitta tästä ei kukaan selviä.

Joskus illalla nukkumaan mennessä saatan aivan kuin ihmetellen ajatella, että näin vaan taas meni tämäkin päivä ja saan käydä yölevolle. Ja sitten tulee taas uusi päivä, päiviä, eikä tiedä, minkälaisia.

Raamatustakin löytyy monenlaisia kohtia, jotka sopivat tämän virren 338 ajatuksiin. Mm. Mat. 6:27: ”Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?” Ja samaisesta luvusta jae 34: ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

Hyvää päivää sinulle, päivää kerrallansa!

Paula Setälä

kirjoittaja työskentelee Alavuden seurakunnan kanttorina