Kun lastenvaunut pappilaan kierivät

Lastenvaunut ovat kierineet pappilaan. Vaunut eivät ole koristeelliset, sirot vaunut, jollaisia saattoi nähdä vielä viime vuosisadan alussa, vaan tukevat, tehdasvalmisteiset rattaat ilmatäytteisillä pyörillä. Niitä on hyvä, kevyt työntää. Eikä pappilakaan ole suuri, monet ajat nähnyt talo, jonka ikkunanpielissä on koristeelliset puuleikkaukset, vaan modernin kerrostalon toisen kerroksen asunto, jonka olohuoneen korkeista ikkunoista avautuu rauhoittava näkymä puistomaiselle takapihalle ja läheiselle kukkulalle. Kesällä harakalla on ollut pesä pihan hopeakuusessa ja oravat kilvoitelleet koivunoksilla ja nurmella.


Pappilassa odotetaan.


Lastenvaunut ovat kierineet pappilaan, koska siellä odotetaan lasta. Kun pappi oli saapunut kesäkuun alussa rippileiriltä, ilmoitti hänen puolisonsa, että oli voinut pahoin edellisenä aamuna ja että arveli sen johtuvan uudesta sängystä. Silloin papin mielessä oli käynyt aavistus uuden elämän mahdollisuudesta. Parin viikon päästä asia varmistui. Valkoiseen, ruotsalaiseen testeriin piirtyi kaksi ohutta, punaista viivaa. Se oli merkki siitä, että uusi elämä on alullaan. Oli käyty neuvolassa, lääkärin lomaillessa keskussairaalassa, saatu ultraäänilaitteen avulla otettuja mustavalkokuvia, joista oli voinut jo hahmottaa pienen ihmisen alun jalat, kädet, pään ja selkärangan. Oli saatu kuulla, että kohdun suojissa kasvavalla näyttäisi olevan kaikki hyvin.

Pappi tajuaa olevansa uudenlaisen elämän vaiheen edessä, matkalla isäksi, ja hän tuntee kiitollisuutta. Tällaisen ihmeen äärelle Jumala on hänet ja hänen puolisonsa johdattanut. Ja kun pappi mustissaan tulee iltaisin kotiin hautajaisista, hän laittaa kämmenensä puolisonsa vatsalle ja tunnustelee pienen ihmisen alun liikkeitä. Nykäisyt ja potkaisut saavat hänet tuntemaan, että tätä on elämä: kasvun ja lakastumisen vuorottelua, ja hän siunaa syntymätöntä lastaan ja rukoilee, että saisi kokea sen armon, että saisi laskea tämän lastenvaunuihin pappilassa ja nähdä, kuinka pienet silmät avautuvat ensimmäisen kerran.

Tätä kaikkea ajatellessaan pappi on aralla mielellä, sillä ammattinsa puolesta hän on nähnyt paitsi elämän sitkeyden myös sen hentoisen haurauden. Syvällä sisimmässään hänellä on kuitenkin luottamus. Jumalan sydämellä on tämäkin asia, tämäkin ihmislapsi.

Markus Partanen
Kirjoittaja toimii seurakuntapastorina Alavuden seurakunnassa ja odottaa ensimmäistä lastaan.

Kommentit