Onko sinulle tuttua sellainen, että jokin laulu tai melodian pätkä jää pyörimään sinnikkäästi mieleen? Korvamadostakin voitaisiin silloin ehkä puhua: Jokin laulu kaivautuu syvälle korvaan ja jää sinne muhimaan, eikä lähde aivan helpolla pois, ennen kuin jokin muu laulu valtaa tilaa. Tällaisessa laulussa voi olla vaikkapa iskevä rytmi tai osuvat sanat, jotka kolahtavat.
Itselleni ja kuorolaisillenikin ainakin se on tuttua: Jokin stemma, mitä on ahkerasti harjoiteltu ja siitä vaikkapa vaan muutama kiehtova tahti saattaa jäädä mieleen pyörimään pidemmäksi aikaa. Työni kautta saan opetella myös monia uusia kappaleita ja saan kuulla eri tilaisuuksissa esitettävän hienoja kappaleita. Näistäkin aina väliin jotain tarttuu mieleen pidemmäksi aikaa.
Tällainen sinnikäs laulu voi antaa myös lohtua ja toivoa arjen keskelle. Osuvien sanojen pariin täytyy palata yhä uudelleen, niitä täytyy maistella, ihastella ja miettiä, mitä ne oikein tarkoittavatkaan. Hyvä rytmi ja kaunis melodia saavat iloiseksi ja nostattavat mielialaa: On mukava hyräillä sitä arjen tuoksinassa.
Omat lohtulauluni tässä korona-aikana ovat olleet useimmiten pätkiä kuorojen kanssa harjoitelluista lauluista. Itseeni on kolahtanut mm. Anna-Mari Kaskisen sanoitus laulusta Aika on: “Aika on vaiti olla, aika on levähtää. Aika on koota voimaa peittona lumi ja jää.” Olen miettinyt tämän hienon talven ja korona-arjen keskellä laulun sanojen myötä, että on todellakin tärkeää löytää aikaa myös levolle kiireisen, epävarman ja muuttuvankin arjen keskelle. On muistettava levätä ja koottava voimia. On muistettava hengähtää ja irrottautua paineisesta arjesta.
Korona on tuonut ylimääräistä stressiä ja ehkä kireyttäkin monen arkeen. Jollain tapaahan se on meitä kaikkia koetellut. Silloin, kun voimavarat ovat koetuksella, on entistä tärkeämpää miettiä, mistä saa voimaa ja iloa arkeen. Sosiaalisten kontaktien rajoittamisen myötä olemme joutuneet etsimään muita tapoja, joista voimaantua. Itselleni ja monelle muullekin varmasti sitä on ollut mm. liikunta ja luonnossa liikkuminen, perheen kanssa oleminen, mutta myös tuttavien tapaaminen siinä määrin, kuin on mahdollista.
Viimeisessä Kotimaa-lehdessä oli ajankohtainen kirjoitus Vuoden paasto, jossa kerrattiin sitä, mistä kaikesta olemme jo yli vuoden kestäneenä korona-aikana joutuneet luopumaan. Paastonaikaa sanotaan ei-välttämättömästä luopumiseksi, mutta tästä pandemia-ajasta on tehnyt kipeintä varmasti se, että moni on joutunut luopumaan myös välttämättömästä. Ja mitä se välttämätön on itse kullekin, sehän vaihtelee. Kaikille eivät kaikki asiat ole yhtä tärkeitä, ja jokaisen elämäntilanne on erilainen.
Toinen lohtulauluni on ollut naseva pätkä kuoroni harjoittelemasta laulusta, Tässä olemme. Heti laulun alussa pyydetään: “Tässä me olemme, rakkaudella ravitse.” Rakkaudella ravitse, sitä olen toistellut mielessäni. Kaikkihan me kaipaamme ja tarvitsemme rakkautta, tunnetta siitä, että on tullut rakastetuksi. Laulussa pyydetään Jumalalta rakkautta, huudetaan aivan kuin Jumalan puoleen, että etkö näe meitä, tässä me olemme ja rakasta nyt meitä!
Uskon, että tämä huuto tai hiljainen huokaus on täyttänyt monen mielen myös tänä erikoisena aikana. Olen kuullut useammankin ihmisen sanovan, ettei hän ole koskaan niin paljon rukoillut, kuin mitä nyt koronan aikaan. Rukous on noussut sekä oman että läheisten terveyden ja jaksamisen puolesta. Huolia on ollut. Onko Jumala meidät hyljännyt, kun niin koettelee? Kuinka Jumala meitä rakastaa, vaiko lähinnä koettelemusten kautta?
Monenlaisia huokauksia on noussut. Salaiset ovat Jumalan tiet, mutta yksi on varmaa: Hän ei ole meitä hyljännyt ja yhä rakastaa. “Rakkaus ohjatkoon elämäänne, onhan Kristuskin rakastanut meitä ja antanut meidän tähtemme itsensä lahjaksi, hyvältä tuoksuvaksi uhriksi Jumalalle.” (Ef. 5:2)
Mitkä laulut ovat tuoneet sinulle lohtua koronan aikana?
Paula Setälä
Kanttori
Kommentit
Lähetä kommentti