Helsingin Sanomat oli kaivanut esille kuntapäättäjien rikostaustat. Nettisivuilta sai tehtyä haun omaan kuntaan ja katsoa, minkälaisia päättäjiä omassa kunnassa on. Mielenkiintoista? Myönnän, että tavallaan kyllä. Kuka on päättämässä minun tai lasten asioista? Toisaalta mietin sitäkin, milloin on lyöty tai leimattu riittävästi. Jos rikoksesta on saanut tuomion ja kärsinyt rangaistuksen, voisiko se riittää.
Kun vallanpitäjät tai papit mokaavat, julkisuus on varma. Ristiriita oletetun esimerkillisyyden ja todellisuuden kanssa on ainakin median mielestä kiinnostavaa. Papin mokalle jotkut nauravat, toiset itkevät. Kolmannet saattavat puolustella pappia. ”Pappikin on vain ihminen”. Niin totisesti on. Ei yhtään enempää. Pappi ei ole elämän yläpuolella, ei kiusausten tavoittamattomissa, ei lankeemusten ulkopuolella.
Ei tässä auta mediaa syyttää, että tällaisista asioista kirjoitetaan. Mediahan kirjoittaa siitä, mitä me luemme. Mitä me luemme, se myy. Sitä tarjotaan, mikä kiinnostaa. Mutta sitä mietin edelleen, mitä voisimme olla toisillemme armollisia tai mistä löytäisimme itsellemme armon.
Alavutelainen lauluntekijä Pauli Hanhiniemi on tehnyt samasta aiheesta mukaansa tempaavan laulun. Kappale Muutkin mokaa pitää otteessaan ja laulussa on armollinen poljento ja henki. Me olemme kaikki samassa veneessä, samanlaisia. Mutta jotain vielä kaipaan lisää. Minulle ei tunnu riittävän, että taustansa kaikilla, mokansa kaikilla.
Alavuden seurakunnassa vietetään juuri nyt seurakuntaviikkoa uskonpuhdistaja Martti Lutherin löytöjen äärellä. Yksi hänen opetustensa timantti on armon kirkastaminen. Luther paini tosissaan oman syyllisyytensä ja epäonnistumistensa kanssa. Hän etsi vapautta omasta hyvyydestä, hartauden harjoittamisesta, ripittäytymisestä. Apu löytyi lopulta Raamatun äärellä.
Luther piti luentoja Roomalaiskirjeen pohjalta. Roomalaiskirjeessä todetaan median ja pop-laulajienkin esillä pitämä asia, että kaikki mokaavat, jokainen on syntinen. Teksti kuitenkin jatkuu ja vakuuttaa, että Jumala antaa armossaan anteeksi synnit Jeesuksen Kristuksen tähden. Jeesuksessa on todellisen vapautumisemme lähde ja perusta. Häneen katsomalla, hänen puoleensa kääntymällä, häneen uskomalla saamme rauhan ja voimme omistaa armon.
Maanantaina järjestimme seurakunnan elokuvaillan Kino Kyntäjässä. Katsoimme ohjaaja Klaus Härön elokuvan Postia pappi Jaakobille. Siinä elinkautisvanki sai armahduksen, pääsi vapauteen ja hänestä tuli pappi Jaakobin avustaja. Kun postimies kysyi, oliko tämä elinkautisvanki nyt pappi Jaakobin luona, pappi Jaakob korjasi, että kyseessä on entinen elinkautisvanki.
Niinpä – kunpa armo kirkastuisi meillekin. Entinen on entinen.
Jussi Peräaho
Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan kirkkoherra.
Kun vallanpitäjät tai papit mokaavat, julkisuus on varma. Ristiriita oletetun esimerkillisyyden ja todellisuuden kanssa on ainakin median mielestä kiinnostavaa. Papin mokalle jotkut nauravat, toiset itkevät. Kolmannet saattavat puolustella pappia. ”Pappikin on vain ihminen”. Niin totisesti on. Ei yhtään enempää. Pappi ei ole elämän yläpuolella, ei kiusausten tavoittamattomissa, ei lankeemusten ulkopuolella.
 |
| Pappikin mokaa, sillä hän on ihminen. |
Ei tässä auta mediaa syyttää, että tällaisista asioista kirjoitetaan. Mediahan kirjoittaa siitä, mitä me luemme. Mitä me luemme, se myy. Sitä tarjotaan, mikä kiinnostaa. Mutta sitä mietin edelleen, mitä voisimme olla toisillemme armollisia tai mistä löytäisimme itsellemme armon.
Alavutelainen lauluntekijä Pauli Hanhiniemi on tehnyt samasta aiheesta mukaansa tempaavan laulun. Kappale Muutkin mokaa pitää otteessaan ja laulussa on armollinen poljento ja henki. Me olemme kaikki samassa veneessä, samanlaisia. Mutta jotain vielä kaipaan lisää. Minulle ei tunnu riittävän, että taustansa kaikilla, mokansa kaikilla.
Alavuden seurakunnassa vietetään juuri nyt seurakuntaviikkoa uskonpuhdistaja Martti Lutherin löytöjen äärellä. Yksi hänen opetustensa timantti on armon kirkastaminen. Luther paini tosissaan oman syyllisyytensä ja epäonnistumistensa kanssa. Hän etsi vapautta omasta hyvyydestä, hartauden harjoittamisesta, ripittäytymisestä. Apu löytyi lopulta Raamatun äärellä.
Luther piti luentoja Roomalaiskirjeen pohjalta. Roomalaiskirjeessä todetaan median ja pop-laulajienkin esillä pitämä asia, että kaikki mokaavat, jokainen on syntinen. Teksti kuitenkin jatkuu ja vakuuttaa, että Jumala antaa armossaan anteeksi synnit Jeesuksen Kristuksen tähden. Jeesuksessa on todellisen vapautumisemme lähde ja perusta. Häneen katsomalla, hänen puoleensa kääntymällä, häneen uskomalla saamme rauhan ja voimme omistaa armon.
Maanantaina järjestimme seurakunnan elokuvaillan Kino Kyntäjässä. Katsoimme ohjaaja Klaus Härön elokuvan Postia pappi Jaakobille. Siinä elinkautisvanki sai armahduksen, pääsi vapauteen ja hänestä tuli pappi Jaakobin avustaja. Kun postimies kysyi, oliko tämä elinkautisvanki nyt pappi Jaakobin luona, pappi Jaakob korjasi, että kyseessä on entinen elinkautisvanki.
Niinpä – kunpa armo kirkastuisi meillekin. Entinen on entinen.
Jussi Peräaho
Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan kirkkoherra.
Kiitos, hyvä teksti, painavia sanoja. Jumalan armo tuli läpi, ihmiseltä ihmiselle.
VastaaPoista