Joulukuussa elokuviin tulee uusi Star Wars -elokuva. Olen elokuvasarjan suuri fani ja aina on pakko päästä näkemään uusi elokuva ensimmäisten joukossa. Viimeksi otin keskeltä päivää vapaata, jotta näkisin uuden elokuvan jo päivänäytöksessä. Ala-asteella vaihdoimme kavereiden kanssa julisteita, kävimme ihailemassa toistemme fanikrääsää ja kuvasimme vanhoilla videokameroilla lyhyitä Star Wars -elokuvia ja -animaatioita. Näitä tuotoksia sitten esittelimme koulun videotyöpajassa.
Kapinallisten ja pahan imperiumin välisessä taistelussa kiinnosti totta kai se, voittaako hyvä ja kuka lopulta selviää. Star Warsin lisäksi on myös muita suuri saagoja, jotka kertovat hyvän ja pahan taistelusta. Tällainen hyvä ja pahan taistelusta kertova ja samalla myös kristillinen tarina sisältyy myös C.S. Lewisin Narnia-kirjasarjaan, jossa kuningas Aslan antaa henkensä pelastaakseen kansan, mutta herääkin kuolleista. Tämä juonen kulku on monille tuttu jo rippikoulusta, kun käymme läpi Jeesuksen elämää. Sama kristillinen symboliikka näkyy myös yli kymmenen vuotta sitten valmistuneessa Superman Returns -elokuvassa. Siinä Isä lähettää poikansa maailmaa elämään tavallisten ihmisten elämää, mutta kun poika paljastuu yliluonnollisia voimia omaavaksi, hän joutuu vihollisen käsiin. Vihollinen lävistää pojan kryptoniitilla, minkä myötä sankari joutuu hetkeksi manan majoille. Sankari kutenkin herää, päihittää vihollisen ja pelastaa ihmiset. Jeesuksen kärsimyksissä kryptoniitti tosin on korvattu maailman synneillä.
Eräs, tunnettu kertomus hyvän ja pahan kamppailusta liitetään vain harvoin kristinuskoon. Sinäkin olet varmasti kuullut tästä trilogiasta. Se on J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta. Tolkien asiantuntijaa, pastori Petri Tikkaa haastateltiin eräässä radio-ohjelmassa. Hän avasi Tolkienia minulle uudella tavalla: Kristillinen katsomus tulee vahvasti läpi Tolkienin teoksissa ja ajattelun rakenteissa, vaikkei kirjailija halunnutkaan alleviivata uskoa kirjoissaan. Kristillisyyden voi nähdä esimerkiksi siinä, miten Frodo epäonnistuu tehtävässään. Koko kirja johtaa suureen loppukohtaukseen, jonka Frodo möhlii. Hän ei ollutkaan suuri sankari. Kuitenkin epäonnistumisista voi seurata jotain myönteistä. Vaikka henkilöt olisivat epätäydellisiä ja syntisiä, kaikki voi kääntyä hyväksi – niin kuin on tarkoitettu. Tikan mukaan tehtävänsä alla murtuva päähenkilö on harvinainen hahmo fantasiakirjallisuudessa. Tässä on jotain samaa kuin Raamatun opetuksessa: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” Tolkien itse kuvailee teostaan näin: ”Se on tietysti pohjimmiltaan uskonnollinen ja katolinen teos. Alkuaan se oli sitä tiedostamattani, mutta hiomisen myötä siitä tuli tietoisesti sellainen.”
Monet menestyneet kertomuksen ammentavat ikuisista kertomuksista, koska niiden sanoma puhuttelee ihmistä. Ihmisellä on sisäinen käsitys hyvästä ja pahasta. Sanoitamme eri tavoin hiljaista toivettamme siitä, että lopulta hyvä voittaa, oikeus tapahtuu ja paha saa palkkansa. Viime sunnuntain, tuomiosunnuntain kirkkovuoden aihe kertoo tästä ei niinkään pelottavasta vaan kristityille iloisesta ja vapauttavasta päivästä, jolloin oikeus voittaa. Se on kuin se elokuvan kuuluisa juonenkäänne, jossa sankarin tukala tilanne kääntyykin lopulta voitoksi ja paha jää nuolemaan näppejään. Saamme sittenkin onnellisen lopun.
Juho Loukasmäki
Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan nuorisotyönohjaaja.
 |
| Star Wars -elokuvat kertovat hyvän ja pahan taistelusta. |
Kapinallisten ja pahan imperiumin välisessä taistelussa kiinnosti totta kai se, voittaako hyvä ja kuka lopulta selviää. Star Warsin lisäksi on myös muita suuri saagoja, jotka kertovat hyvän ja pahan taistelusta. Tällainen hyvä ja pahan taistelusta kertova ja samalla myös kristillinen tarina sisältyy myös C.S. Lewisin Narnia-kirjasarjaan, jossa kuningas Aslan antaa henkensä pelastaakseen kansan, mutta herääkin kuolleista. Tämä juonen kulku on monille tuttu jo rippikoulusta, kun käymme läpi Jeesuksen elämää. Sama kristillinen symboliikka näkyy myös yli kymmenen vuotta sitten valmistuneessa Superman Returns -elokuvassa. Siinä Isä lähettää poikansa maailmaa elämään tavallisten ihmisten elämää, mutta kun poika paljastuu yliluonnollisia voimia omaavaksi, hän joutuu vihollisen käsiin. Vihollinen lävistää pojan kryptoniitilla, minkä myötä sankari joutuu hetkeksi manan majoille. Sankari kutenkin herää, päihittää vihollisen ja pelastaa ihmiset. Jeesuksen kärsimyksissä kryptoniitti tosin on korvattu maailman synneillä.
Eräs, tunnettu kertomus hyvän ja pahan kamppailusta liitetään vain harvoin kristinuskoon. Sinäkin olet varmasti kuullut tästä trilogiasta. Se on J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta. Tolkien asiantuntijaa, pastori Petri Tikkaa haastateltiin eräässä radio-ohjelmassa. Hän avasi Tolkienia minulle uudella tavalla: Kristillinen katsomus tulee vahvasti läpi Tolkienin teoksissa ja ajattelun rakenteissa, vaikkei kirjailija halunnutkaan alleviivata uskoa kirjoissaan. Kristillisyyden voi nähdä esimerkiksi siinä, miten Frodo epäonnistuu tehtävässään. Koko kirja johtaa suureen loppukohtaukseen, jonka Frodo möhlii. Hän ei ollutkaan suuri sankari. Kuitenkin epäonnistumisista voi seurata jotain myönteistä. Vaikka henkilöt olisivat epätäydellisiä ja syntisiä, kaikki voi kääntyä hyväksi – niin kuin on tarkoitettu. Tikan mukaan tehtävänsä alla murtuva päähenkilö on harvinainen hahmo fantasiakirjallisuudessa. Tässä on jotain samaa kuin Raamatun opetuksessa: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” Tolkien itse kuvailee teostaan näin: ”Se on tietysti pohjimmiltaan uskonnollinen ja katolinen teos. Alkuaan se oli sitä tiedostamattani, mutta hiomisen myötä siitä tuli tietoisesti sellainen.”
Monet menestyneet kertomuksen ammentavat ikuisista kertomuksista, koska niiden sanoma puhuttelee ihmistä. Ihmisellä on sisäinen käsitys hyvästä ja pahasta. Sanoitamme eri tavoin hiljaista toivettamme siitä, että lopulta hyvä voittaa, oikeus tapahtuu ja paha saa palkkansa. Viime sunnuntain, tuomiosunnuntain kirkkovuoden aihe kertoo tästä ei niinkään pelottavasta vaan kristityille iloisesta ja vapauttavasta päivästä, jolloin oikeus voittaa. Se on kuin se elokuvan kuuluisa juonenkäänne, jossa sankarin tukala tilanne kääntyykin lopulta voitoksi ja paha jää nuolemaan näppejään. Saamme sittenkin onnellisen lopun.
Juho Loukasmäki
Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan nuorisotyönohjaaja.
Kommentit
Lähetä kommentti