Taidan olla jo vähän vanha, tai ainakin vanhakantainen tai ehkäpä molempia. Tarvitsen lasten apua kännykän sovellusten kanssa enkä ymmärrä maailman menoa, erityisesti kulutusta. Ihailen hautausmaiden kynttilämerta ja muutenkin olen kuin esi-isäni ja -äitini aikoinaan. Joskus olin nuori ja vanhempani olivat vanhoja. Nyt olen itsekin vanha ja harmaa ja nuorempien mielestä käsittämätön.
En täysin allekirjoita sitä, että ennen olivat asiat paremmin. Eivät ne olleet. Olivat ne silloinkin osin hyvin ja osin huonosti – ja vanhemmat ihmiset ihmettelivät nuorempien menoa. Jotain tahtoisin kuitenkin lisää tähän päivään, mitä oli aikaisemmin. Ymmärrän, että se oli toki paljolti pakon sanelemaa. Mitä kaipaan?
* * *
Isäni kertoili joskus omista lapsuuden jouluistaan. Lahjoja ei ollut paljon. Lapset olivat saaneet eräänä jouluna lahjaksi puuhevosen, joka oli mieluisa leikkiväline. Pappani oli sen itse rakentanut. Olihan se ihan erilainen kuin nykylelut, paljon kestävämpi, mutta idea ei ollut yksistään tässä, vaan siinä, että sama puuhevonen annettiin lahjaksi muinakin jouluina.
Jossain vaiheessa ennen joulua pappa oli napannut puuhevosen omaan verstaaseensa. Hevonen sai uuden maalipinnan ja harjakset, ehkä suitsetkin, sen mitä tarvittiin siihen, että hevosesta tuli jälleen uusi. Uutuuttaan kiiltävä puuhevonen otettiin ilolla vastaan monena jouluna.
* * *
Haluaisin joulun, joka perustuisi pienemmälle kulutukselle ja olisi muutenkin vähemmän kuluttava. Tänä jouluna olen erityisesti ajatellut niitä lapsia, jotka joutuivat kohtaamaan perheensä niukan elintason. Kunpa he saisivat voimia selvitä joulun jälkeisestä häpeästä ja kohtaamisista, joissa vertaillaan lahjoja.
Ajatukseni ovat viipyneet myös niiden lasten ja nuorten luona, jotka eivät jaksaneet tai uskaltaneet olla koko joulua kotona, vaan hakeutuivat turvaan. Liian monessa perheessä turvallisuuden tunne on kulunut loppuun jo ajat sitten. Yhdessä on vaikea olla useampia päiviä peräkkäin. Niidenkin puolesta olen huokaillut, joiden joulu oli jostain syystä henkisesti kuluttava.
Joulun jälkeinen rukoukseni on: Herra armahda meitä kulutuksen keskellä. Anna meille sellaisia asioita ja ihmisiä ympärillemme, jotka ehjäävät ja ennallistavat meitä. Vähennäthän eri tavoin kuluttavia asioita elämässämme. Anna meille hyvä arki. Herra armahda meitä. Amen.
Jussi Peräaho
Kirjoittaja Alavuden seurakunnan kirkkoherra.
En täysin allekirjoita sitä, että ennen olivat asiat paremmin. Eivät ne olleet. Olivat ne silloinkin osin hyvin ja osin huonosti – ja vanhemmat ihmiset ihmettelivät nuorempien menoa. Jotain tahtoisin kuitenkin lisää tähän päivään, mitä oli aikaisemmin. Ymmärrän, että se oli toki paljolti pakon sanelemaa. Mitä kaipaan?
* * *
Isäni kertoili joskus omista lapsuuden jouluistaan. Lahjoja ei ollut paljon. Lapset olivat saaneet eräänä jouluna lahjaksi puuhevosen, joka oli mieluisa leikkiväline. Pappani oli sen itse rakentanut. Olihan se ihan erilainen kuin nykylelut, paljon kestävämpi, mutta idea ei ollut yksistään tässä, vaan siinä, että sama puuhevonen annettiin lahjaksi muinakin jouluina.
Jossain vaiheessa ennen joulua pappa oli napannut puuhevosen omaan verstaaseensa. Hevonen sai uuden maalipinnan ja harjakset, ehkä suitsetkin, sen mitä tarvittiin siihen, että hevosesta tuli jälleen uusi. Uutuuttaan kiiltävä puuhevonen otettiin ilolla vastaan monena jouluna.
* * *
Haluaisin joulun, joka perustuisi pienemmälle kulutukselle ja olisi muutenkin vähemmän kuluttava. Tänä jouluna olen erityisesti ajatellut niitä lapsia, jotka joutuivat kohtaamaan perheensä niukan elintason. Kunpa he saisivat voimia selvitä joulun jälkeisestä häpeästä ja kohtaamisista, joissa vertaillaan lahjoja.
Ajatukseni ovat viipyneet myös niiden lasten ja nuorten luona, jotka eivät jaksaneet tai uskaltaneet olla koko joulua kotona, vaan hakeutuivat turvaan. Liian monessa perheessä turvallisuuden tunne on kulunut loppuun jo ajat sitten. Yhdessä on vaikea olla useampia päiviä peräkkäin. Niidenkin puolesta olen huokaillut, joiden joulu oli jostain syystä henkisesti kuluttava.
Joulun jälkeinen rukoukseni on: Herra armahda meitä kulutuksen keskellä. Anna meille sellaisia asioita ja ihmisiä ympärillemme, jotka ehjäävät ja ennallistavat meitä. Vähennäthän eri tavoin kuluttavia asioita elämässämme. Anna meille hyvä arki. Herra armahda meitä. Amen.
Jussi Peräaho
Kirjoittaja Alavuden seurakunnan kirkkoherra.
Kommentit
Lähetä kommentti