Toivo itsellesi tavallista arkea

Olen helpottunut. Adventin ja joulun tapahtumat, työt ja pyhät, puuhat, kiireet ja touhut alkavat olla onnellisesti jo ohitse. Tilalle astuu arki, joka joskus toki on kiireistä, mutta silti tavallisuudessaan kuitenkin niin ihanaa. Arkea ja sen rutiineja osaan arvostaa juhlakauden jälkeen ihan eri tavalla. Arkea tulee jopa kaivattua. Jos elämä ei arjessa ole riittävän hyvää, vielä vähemmän se on sitä juhlan keskellä. Arjessa oma turnauskestävyys koetellaan, mutta samalla arjen puuhat itsessään antavat elämään virtaa ja turvaa. Ihminen, joka jostain syystä on menettänyt tavallisen arjen elämässään, sanoo monesti eniten kaipaavansa juuri sitä tavallista ja välillä tylsääkin arkeaan. Arjen rutiinit tuovat turvaa jokaiselle – niin lapsille kuin aikuisille.

Jotta arjesta voi nauttia, täytyy siinä olevat perusasiat olla kunnossa. Omaan hyvinvointiin voi jokainen vaikuttaa omilla elämäntavoillaan. Riittävä uni ja lepo, ulkoilu, liikunta ja terveellinen ravinto sekä läheiset ihmissuhteet ja riittävät virikkeet – olkoon ne sitten työtä, harrastusta tai vaikka vapaaehtoistyötä tai kaikkia näitä yhteensä – muodostavat arjen kivijalan. Tärkeää on myös oman ajattelun ja asenteen vaikutus. Vastoinkäymisten keskellä olennaista on se, miten itse niihin suhtautuu, pyytääkö apua vai yrittääkö selvitä kaikesta yksin. Sillä apua saa yleensä vain se, joka uskaltaa sitä pyytää.

Uuden vuoden alussa saamme toivoa itsellemme tavallista arkea ja kykyä nähdä sen arvokkuus ja kauneus. Itse toivon ja toivotan vuoden alussa mielelläni myös siunattua uutta vuotta. Siunaus tarkoittaa hyvän puhumista, hyvän toivottamista. Jumala itse haluaa puhua meistä hyvää ja haluaa meille hyvää. Hänellä on hyvä suunnitelma jokaiselle. Hän on luvannut antaa tulevaisuuden ja toivon jokaiseen hetkeen. Hän haluaa olla läsnä arjessamme. Arkemme ole hänelle vähäpätöistä saati vierasta; ihmiseksi tullut Jumala kyllä tuntee ihmisen osan iloineen ja tuskineen.

Siunausta miettiessäni mielessäni on ollut kohtaus Väinö Linnan mainiosta romaanista Täällä Pohjantähden alla, jossa Jussi tulee rovastin luokse torpalleen maita anelemaan ja saakin koko suon ottaa käyttöönsä. Rovastin sanat tässä tilanteessa sopivat meillekin, kun suoritamme ja suunnittelemme oman elämämme askelmerkkejä ja suon raivauksiamme: ”No. Mitäpä siitä? Mutta muista, ettei sinun työsi merkitse mitään, ellei sillä ole siunausta. Sitä tarvitaan.”

Vielä isompi kirja, Raamattu, sanoo samasta asiasta näinkin: ”Ratkaisevaa ei siis ole, mitä ihminen tahtoo tai ehtii, vaan se että Jumala armahtaa.” (Room. 9:16)

Siksi toivon ja toivotan sinulle tavallista, siunattua arkea ja Jumalan siunaamaa uutta vuotta 2018!

Sanna Loukasmäki

Kirjoittaja työskentelee suntiona Alavuden seurakunnassa.