Torkku päälle ja peitto korviin. Vielä kymmenen minuuttia unta ennen kuin nousen. Koira puhaltelee aamuhenkeä kuono sängyn reunalla. Unesta ei tule enää mitään. Sen verran pahalle Albert haisee. Pakko nousta. Pakkasta riittää, mutta mentävä on. On tullut joskus otettua koira.
Tämä koira on jo toinen. Edellinen oli fiksumpi. Totteli, kun sitä pyysi tekemään jotain. Nykyiselle koiralle voi toki puhua, mutta ei se tunnu mitään ymmärtävän. Tai sitten se ymmärtää kaiken, mutta ei vain tee niin kuin pyydetään. Sielunhoitajaksi tästä koirasta voisi olla, sillä niin ymmärtävästi se kallistelee päätään. Katselee isäntäänsä säälien, silmäluomet roikkuen, surullisen oloisena. Myötätuntoisesti. Itsepä minut valitsit.
Ihan totta koirasta on paljon iloa. Se pyytää minut lenkille joka aamu, ja minä menen. Liikkuminen on tarpeellista. Töistä tullessani se nostaa kulmiaan ja tervehtii lattian rajasta. Häntä vähän heilahtaa. Isäntä tuli kotiin. Mukava, että koirakin odotti minua. Iltaisin olen monet kerrat maannut lattialla koira kainalossa ja rapsutellut sitä. Olen tuntenut sen lämmön ja välittämisen. Se tahtoo tulla huomatuksi ja samalla antaa isännälleen huomiota. Kokonaisuutena ei koira ole huono valinta. Taitaa olla, että olen koiraihminen.
Luulenpa, että minulla on koira sen vuoksi, minkälainen vaimo minulla on. Ei – nyt ymmärrät väärin – en erityisesti tarvitse sielunhoitajakoiraa vaimon vuoksi. Ensimmäinen koira otettiin, kun minä annoin periksi vaimolle. Vaimo on tehnyt minusta koiran parhaan ystävän. Ei huono valinta – siis vaimo – tuli koira kaupanpäällisiksi.
Valinnoilla on merkitystä ja ne vaikuttavat vielä vuosienkin jälkeen. Aina ei heti tiedä, miten hyvän tai huonon valinnan on tehnyt. Se vaatii aikaa. Usein se on minusta itsestäni kiinni, minkälaiseksi valinta muotoutuu. Kannattaa nähdä vaivaa sen eteen, että asioiden eri puolet tulevat esille. Ennakolta huonolta vaikuttava asia voi osoittautua arvokkaaksi ja tärkeäksi.
Maaliskuun alussa Pohjanmaalla tulee kirjapostia jokaiseen tupaan, koirallisiin ja koirattomiin. Mahdollisuus Muutokseen -mediamissio herättelee pohtimaan, mitä ajattelet Jumalasta. Kirjan muutoskertomukset todistavat Jumalan muutosvoimasta. Elämä voi muuttua yllättävällä tavalla, jos antaa Jumalalle mahdollisuuden. Haastan sinut lukemaan tuon kirjan, älä anna sitä koiralle. Ota selvää ja pohdi, minkälaisia valintoja olet elämässäsi tehnyt ja voisitko valita, että kulkisit lopun elämääsi Jumalan huolenpidossa. Jumala on valinnut sinut rakkautensa kohteeksi.
Terveisiä lähettää myös koirani Albert.
Jussi Peräaho
Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan kirkkoherra.
Tämä koira on jo toinen. Edellinen oli fiksumpi. Totteli, kun sitä pyysi tekemään jotain. Nykyiselle koiralle voi toki puhua, mutta ei se tunnu mitään ymmärtävän. Tai sitten se ymmärtää kaiken, mutta ei vain tee niin kuin pyydetään. Sielunhoitajaksi tästä koirasta voisi olla, sillä niin ymmärtävästi se kallistelee päätään. Katselee isäntäänsä säälien, silmäluomet roikkuen, surullisen oloisena. Myötätuntoisesti. Itsepä minut valitsit.
Ihan totta koirasta on paljon iloa. Se pyytää minut lenkille joka aamu, ja minä menen. Liikkuminen on tarpeellista. Töistä tullessani se nostaa kulmiaan ja tervehtii lattian rajasta. Häntä vähän heilahtaa. Isäntä tuli kotiin. Mukava, että koirakin odotti minua. Iltaisin olen monet kerrat maannut lattialla koira kainalossa ja rapsutellut sitä. Olen tuntenut sen lämmön ja välittämisen. Se tahtoo tulla huomatuksi ja samalla antaa isännälleen huomiota. Kokonaisuutena ei koira ole huono valinta. Taitaa olla, että olen koiraihminen.
Luulenpa, että minulla on koira sen vuoksi, minkälainen vaimo minulla on. Ei – nyt ymmärrät väärin – en erityisesti tarvitse sielunhoitajakoiraa vaimon vuoksi. Ensimmäinen koira otettiin, kun minä annoin periksi vaimolle. Vaimo on tehnyt minusta koiran parhaan ystävän. Ei huono valinta – siis vaimo – tuli koira kaupanpäällisiksi.
Valinnoilla on merkitystä ja ne vaikuttavat vielä vuosienkin jälkeen. Aina ei heti tiedä, miten hyvän tai huonon valinnan on tehnyt. Se vaatii aikaa. Usein se on minusta itsestäni kiinni, minkälaiseksi valinta muotoutuu. Kannattaa nähdä vaivaa sen eteen, että asioiden eri puolet tulevat esille. Ennakolta huonolta vaikuttava asia voi osoittautua arvokkaaksi ja tärkeäksi.
Maaliskuun alussa Pohjanmaalla tulee kirjapostia jokaiseen tupaan, koirallisiin ja koirattomiin. Mahdollisuus Muutokseen -mediamissio herättelee pohtimaan, mitä ajattelet Jumalasta. Kirjan muutoskertomukset todistavat Jumalan muutosvoimasta. Elämä voi muuttua yllättävällä tavalla, jos antaa Jumalalle mahdollisuuden. Haastan sinut lukemaan tuon kirjan, älä anna sitä koiralle. Ota selvää ja pohdi, minkälaisia valintoja olet elämässäsi tehnyt ja voisitko valita, että kulkisit lopun elämääsi Jumalan huolenpidossa. Jumala on valinnut sinut rakkautensa kohteeksi.
Terveisiä lähettää myös koirani Albert.
Jussi Peräaho
Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan kirkkoherra.
Kommentit
Lähetä kommentti