Miten välttää parisuhteen kivijalan murentuminen ja moottorin hyytyminen?

Katsoimme eräänä päivänä työkokouksessa kalentereita, sovitimme yhteen aikatauluja ja jaoimme työtehtäviä. Päivänmääriä selatessamme eteen tuli kohta, missä luki ”naistenpäivä”.

Silloin yksi porukasta tokaisi toiselle: Laita tuohon isolla merkintä, että ”tuo vaimolle kukkia”. Saattoipa tämä toinen kalenteriinsa jonkun merkinnän tehdä, mutta sitten ideat lähtivät lentämään.

Kolmas ehdotti: ”Ostakaa miehillenne joululahjaksi kalenterit, joihin olette merkinneet seuraavan vuoden joka viikolle joitakin asioita, joita toivotte miehenne muistavat: Tuo suklaata, hiero hartioita, pese kylppäri, anna halaus, vie syömään jne.”

Idea kuulosti hauskalta ja hetken aikaa sille naureskeltiin ja siirryttiin asioissa eteenpäin.

Ihminen kaipaa rakkautta

Vaikka juttu muistamisista olikin tarkoitettu vain kevennykseksi ja kerrottiin vitsinä, mietin oliko siinä kuitenkin ripaus totuutta. Toive, että minutkin huomattaisiin. Että puoliso muistaisi minua arjessa pienillä eleillä ja teoilla. Jokaisella meillä on tarve tulla rakastetuksi ja antaa rakkautta. 

Parisuhteessa on tarpeita, joita vain puoliso voi täyttää. Jos joku ystävä rupeaisi yhtäkkiä viemään miestä syömään, hieromaan hartioita, toisi suklaata tai änkeäisi kotiisi pesemään kylppäriä, niin kyllähän sitä melko nopeasti miettisi, onko tässä kyse muustakin kuin vain ystävyydestä.

Harva kuitenkaan kertoo toiveistaan kumppanilleen. Jokainen kuitenkin itse tietää, mitkä asiat tekevät itsensä onnelliseksi. Siihen saakka, kunnes asioista puhutaan, kumppani elää vain oman luulonsa varassa. Hän saattaa ajatella: Koska en itse kaipaa, että minulle tuodaan kukkia tai joku hieroisi hartioita tai pesisi kylppärin puolestani, niin tuskinpa kumppanikaan sitä kaipaa.

Ihmisten toiveet voivat myös muuttua vuosien saatossa. Ja myös ihminen itse muuttuu. Ehkä kymmenen vuotta sitten rakkautta oli se, että kumppani hoiti lasten iltatoimet. Nyt lasten kasvettua, saatat toivoa yhteisiä iltakävelyitä ja ajatusten vaihtoa lenkkipolulla.

Tarkista moottori

Parisuhdeilloissa ja avioliittoleireillä käsitellään asioita, joita ei ehkä muuten otettaisi ykköspuheenaiheiksi pitkän työpäivän jälkeen. Harva kysyy puolisoltaan lysähdettyään sohvalle: ”Sanopas kolme positiivista ja kolme negatiivista adjektiivia, jotka kuvaavat sinun päivääsi ja kerro miksi valitsit ne, niin minä kuuntelen sinua.” Tai toteaa: ”Rakas, kerron sinulle nyt kolme asiaa sinussa, jotka saivat minut tänään onnelliseksi.”

Väitän kuitenkin, että nämä ovat asioita, joita moni kaipaa. Sitä, että puoliso huomaisi, antaisi palautetta sättimättä ja kuuntelisi.

Seurakunnalla parisuhdeiltoja

Olemme käyneet vaimoni kanssa avioliittoleireillä muutaman kerran. Nämä leirit ovat antaneet paljon ja siksi olemme halunneet myös Alavudelle tuoda parisuhdeiltatoiminnan.

Tapasin viimeksi leirillä ollessani miehen, joka kertoi, että hänen autonsa moottori oli hirttänyt kiinni ja huollosta oli soitettu, ettei kannata kärryä takaisin hakea, koska moottori on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Hetken asiaa tiedusteltuani kävi ilmi, ettei mies ollut vaihtanut autoon öljyjä kertaakaan 100 000 kilometrin välillä. Mies oli ajatellut pärjäävänsä ilman välihuoltoja, sillä auto tuntui kulkevan hyvin, kunnes vauhti sitten yhtäkkiä lopulta hyytyi.

Naureskelin miehen likinäköisyyttä, johon hän totesi: ”Me huollamme parisuhdetta, emme autoa.”

Jos huollamme automme väliajoin, miksi emme pysähtyisi parisuhteen äärelle, joka on elämämme tärkein ja paljon arvokkaampi kuin fossiilisilla polttoaineilla kulkeva nelipyöräinen.

Juho Loukasmäki

Kirjoittaja työskentelee nuorisotyönohjaanjana Alavuden seurakunnassa.