Kohtaamisia, sitä on diakoniatyö. Mitä erilaisimmissa paikoissa: kaupan käytävillä, lenkillä, kodeissa, laitoksissa, toimistossa, kirjastossa…
Diakoniatyö on läsnä olemista, kuuntelemista, jakamista, pienen hetken rinnalla kulkemista. Se on toivon etsimistä yhdessä, kun tuntuu, että mitään toivoa ei ole.
Diakoniatyöntekijänä kuulen joskus sellaisia kohtaloita ja elämäntarinoita, että en osaa muuta kuin todeta: ”En tiedä, mitä sanoa, mutta olen tässä ja kuuntelen.”
Millaisia ihmisiä me kohtaamme? Tässä vain muutama tarina:
”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Miten merkityksellinen lause, kun tästä perspektiivistä asiaa katsoo. Eikä tässä välttämättä pyydetä vain leipää, vaan myös ihmisiä, joiden kanssa tuota leipää murtaisi.
Rukouksen kohdan voi sanoa muun rukouksen mukana niin, että sitä ei oikein edes ajattele. Sen voi 'huutaa', rukoilla ruokaa seuraavaksi päiväksi. Leipää pitäisi kyllä riittää kaikille, mutta sen sijaan hyvinvointivaltiomme kaduilla risteilevät ruokajonot ovat meille tuttu näky uutisista. Vähäosaisuuden esille tuominen on herättänyt ihmisissä halun auttaa.
Koskaan ei voi tietää, mitä ihmisten elämäntarinoihin sisältyy. Vaatii luottamusta avata elämäänsä toiselle.
”Mitä sinulle kuuluu?” Kolme helppoa sanaa täynnä merkitystä, etenkin, jos toisen elämän rakenteita on heilauteltu. Nuo sanat voivat avata mahdollisuuden kertoa ja tukeutua. Ollaan tuon luottamuksen arvoisia.
Vältetään arvostelua liittyen vähäosaisuuteen. Usein ongelmat voivat alkaa meistä riippumattomista syistä: Onnettomuus, josta seurauksena vakava loukkaantuminen. Yhtäkkinen irtisanominen työstä. Työkyvyttömyys. Sairaus. Esimerkiksi näistä voi lähteä liikkeelle kasautuvien ongelmien vyöry, joka voi kohdata kenet tahansa.
Ollaan arvostelun sijaan mieluummin ihminen ihmiselle. Kuunnellaan, kun sitä tarvitaan. Tartutaan toimeen, kun sitä tarvitaan. Huomataan toisemme ja arvostetaan toisiamme Jumalan luomina, ainutlaatuisina.
Mirjami Majuri
Kirjoittaja työskentelee diakoniatyöntekijänä Alavuden seurakunnassa.
Ps. Yhteisvastuukeräys 2018 on käynnissä. Alavuden Yhteisvastuukeräykseen voit osallistua täällä. Vuoden 2018 Yhteisvastuukeräyksen teemana on riittävän ravinnon turvaaminen köyhyydessä eläville ihmisille maailman katastrofialueilla. Suomessa keräyksellä tuetaan ihmisiä, joille arkipäivän ruokamenot ovat kohtuuttoman suuret.
Diakoniatyö on läsnä olemista, kuuntelemista, jakamista, pienen hetken rinnalla kulkemista. Se on toivon etsimistä yhdessä, kun tuntuu, että mitään toivoa ei ole.
Diakoniatyöntekijänä kuulen joskus sellaisia kohtaloita ja elämäntarinoita, että en osaa muuta kuin todeta: ”En tiedä, mitä sanoa, mutta olen tässä ja kuuntelen.”
Millaisia ihmisiä me kohtaamme? Tässä vain muutama tarina:
Puhelimen laskuri päällä hän kiertelee kauppojen hyllyjä. On pakko, että rahat riittävät koko loppukuun. Hän tekee valintoja tarpeellisten asioiden välillä. Hankittavien asioiden listalla on monenlaista, kun perheessä on kasvava lapsi. Tärkeysjärjestys on selvä, ensin vuokra ja laskut. Hän ei halua luottotietoihin merkintää. Sitten lapsi. Kaikesta itseensä liittyvästä hän tinkii. Mitään ei jää koskaan säästöön, mutta hän on oppinut pärjäämään. Tilanne hankaloituu heti, jos tulee ylimääräistä menoa.
■
Kyllä hän jotenkin pärjää, kun joka pennin eläkkeestä laskee tarkkaan. Mutta näin vanhemmalla iällä alkaa tulla erilaisia vaivoja. Tilanne hankaloituu heti, jos sairastuu ja joutuu käymään lääkärissä. Pahinta on, jos joutuu sairaalan osastolle. Hän on sanonut, että sairaalaan hän ei voi mennä, kuin vasta viimeisessä hädässä. Koko talous romuttuu siihen.
■
Hän katselee ikkunasta ulos ja makaa sidottuna sängyssään. Liikkumaan hän ei omin voimin pysty. Ei ole voimaa edes kyljen kääntämiseen. Siihen hän tarvitsee hoitohenkilökunnan apua samoin kuin syömiseen. Seuranaan hänellä on muistonsa. Kello seinällä tikittää sekunteja ja minuutteja eteenpäin. Hän seuraa ajan kulua ja vieressä olevan kalenterin vaihtuvia päiviä. Odottaen, että joku tulisi.
”Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme”. Miten merkityksellinen lause, kun tästä perspektiivistä asiaa katsoo. Eikä tässä välttämättä pyydetä vain leipää, vaan myös ihmisiä, joiden kanssa tuota leipää murtaisi.
Rukouksen kohdan voi sanoa muun rukouksen mukana niin, että sitä ei oikein edes ajattele. Sen voi 'huutaa', rukoilla ruokaa seuraavaksi päiväksi. Leipää pitäisi kyllä riittää kaikille, mutta sen sijaan hyvinvointivaltiomme kaduilla risteilevät ruokajonot ovat meille tuttu näky uutisista. Vähäosaisuuden esille tuominen on herättänyt ihmisissä halun auttaa.
Koskaan ei voi tietää, mitä ihmisten elämäntarinoihin sisältyy. Vaatii luottamusta avata elämäänsä toiselle.
”Mitä sinulle kuuluu?” Kolme helppoa sanaa täynnä merkitystä, etenkin, jos toisen elämän rakenteita on heilauteltu. Nuo sanat voivat avata mahdollisuuden kertoa ja tukeutua. Ollaan tuon luottamuksen arvoisia.
Vältetään arvostelua liittyen vähäosaisuuteen. Usein ongelmat voivat alkaa meistä riippumattomista syistä: Onnettomuus, josta seurauksena vakava loukkaantuminen. Yhtäkkinen irtisanominen työstä. Työkyvyttömyys. Sairaus. Esimerkiksi näistä voi lähteä liikkeelle kasautuvien ongelmien vyöry, joka voi kohdata kenet tahansa.
Ollaan arvostelun sijaan mieluummin ihminen ihmiselle. Kuunnellaan, kun sitä tarvitaan. Tartutaan toimeen, kun sitä tarvitaan. Huomataan toisemme ja arvostetaan toisiamme Jumalan luomina, ainutlaatuisina.
Mirjami Majuri
Kirjoittaja työskentelee diakoniatyöntekijänä Alavuden seurakunnassa.
Ps. Yhteisvastuukeräys 2018 on käynnissä. Alavuden Yhteisvastuukeräykseen voit osallistua täällä. Vuoden 2018 Yhteisvastuukeräyksen teemana on riittävän ravinnon turvaaminen köyhyydessä eläville ihmisille maailman katastrofialueilla. Suomessa keräyksellä tuetaan ihmisiä, joille arkipäivän ruokamenot ovat kohtuuttoman suuret.
Kommentit
Lähetä kommentti