Mikään ei estä yhteistä rukousta

Lähtöselvitys on tehty eilen kotisohvalta käsin. Matkalaukku on pakattu. Vielä pari tuntia niin istun junassa suuntana Helsingin lentoasema. Illalla minun pitäisi astua Sveitsin maaperälle Geneveen. Seuraavat pari, kolme lomapäivää tutustun kansainväliseen kirkkoon. Kirkkoon, joka on samalla kertaa suuri ja pieni. Niin kuin on tämä globaali maailmakin.

Genevessä sijaitsee Kirkkojen maailmanneuvosto (KMN), joka ponnistelee kristillisen kirkon ykseyden puolesta. KMN:n jäseninä ovat 348 kirkkoa 110 maasta. Jäseniä näissä kirkoissa on yli 500 miljoonaa.  Mukana on ortodokseja, luterilaisia, baptisteja, metodisteja, reformoituja ja anglikaaneja. Katolinen kirkko osallistuu tarkkailijajäsenenä KMN:n toimintaan. Melkoinen joukko erilaisia näkemyksiä.

Keskeisimmät ongelmat kirkkojen yhteydelle ovat kaste, ehtoollinen ja kirkollinen virka. On hyvä, että näistä opillisista asioista käydään keskustelua ja löydetään yhteinen ymmärrys ennen kuin kristityt ryhtyvät omavaltaisesti toimimaan ja purkamaan kaikkia rajoja. Kirkossa tulee olla järjestys. Paavali kirjoittaa korinttilaisille seurakunnan toiminnasta, että kaiken tulee tapahtua "arvokkaasti ja hyvässä järjestyksessä" (1.Kor. 14:40). Hyvä järjestys ei estä Jumalaa toimimasta, ehkä jopa päinvastoin.

On mielenkiintoista, että Jeesus tunnisti seuraajiensa haasteet ja ongelmat jo lähtökohdissaan. Hän ilmaisi tahtonsa ja tavoitteen rukoilemalla: "Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut" (Joh. 17:21). Tämä päämäärä on arvokas ja sen eteen on tehtävä työtä. Hajanainen, riitelevä ja vahvojen sisäisten lokeroiden kirkko on voimaton.

Pidän tärkeänä, että näemme kristittyinä erityisesti sen, mikä meille on yhteistä ja iloitsemme siitä sekä kunnioitamme erilaisuuttamme. Mikään ei estä yhteistä rukousta ja ylistämistä ja Raamatun tutkimista. 

Kohtaamalla eri tavoin ajattelevia kristittyjä luomme siltoja sydänten välille ja annamme maailmalle todistuksen yhteisestä Jumalastamme. Oma kokemukseni on, että suuresta maailmanlaajuisesta kirkosta tulee tällä tavalla pieni. Hyvin nopeasti huomaamme, että olemme samaa perhettä huolimatta ihonväristä, kielestä tai kirkkokunnastamme.

Lähden tuleviin päiviin rukoillen niin kuin sadat miljoonat muutkin kristityt ympäri maailman. Rukoukseni on, että Herra siunaa matkani ja antaa minun oppia jotain uutta Hänestä.

Jussi Peräaho

Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan kirkkoherra.