Kevään saapuminen näkyy ja kuuluu jo vahvasti. Ympäröivän luonnon lisäksi kevät näkyy meidän lapsiperheessä eteisessä ja pihamaalla: eteisestä toppavaatteet heivataan pesun kautta varastoon ja välikauden vaatteet ja kengät otetaan tilalle. Hiekkaa ja pölyä ei löydy ainoastaan pihalta vaan jatkuvasti sisältäkin.Valoisat päivät ja erityisesti illat houkuttelevat lapsia ihan karkaamaan ovesta ulos pihalle ja pysymään siellä pitkään. Tänä keväänä viisivuotiaastamme tuli myös ihan ikioman polkupyörän ylpeä ja innokas omistaja. Pyörälenkeille olemmekin useasti jo suunnanneet pyöräilyä ja liikenteessä toimimista opettelemaan.
Innokas pyöräilijämme tarvitsee vielä vanhemman apua pyöräilyssään liikkeelle lähdössä: usein pyörää saa joko vetää ohjaustangosta eteenpäin tai työntää liikkeelle tarakalta. Mutta sitten kun vanhemman avustuksella pyörä on saatu liikkeelle ja polkeminen ja ohjaaminen sujuu, vanhemman on päästettävä pyörästä irti, jotta lapsen oma toiminta on mahdollista. Tämä on vahva kuva vanhemmuudesta. On autettava oman elämän alkuun: hoidettava, opetettava ja kasvatettava ja tuettava - ja sitten irti on jossain vaiheessa vain päästettävä lapsestaan, annettava tilaa ja vastuuta, annettava mahdollisuus kokeilla omia siipiään ja luotettava, että siivet kantavat. Elämän eväitä saan onneksi lapsilleni pakata vielä monen toiston kautta mukaan. Ja onneksi lapsiaan ei tarvitse yksin lähettää löytöretkelle elämään, vaan saamme kristittyinä luottaa hyvän Jumalan johdatukseen ja rakkauteen jokaista ihmistä kohtaan. Ja aina voimme ja saamme rukoilla oli tilanne millainen tahansa.
Monta vuotta sitten muistan nähneeni julisteen, jossa oli iso keltainen varoituskolmio. Tuossa kolmion sisällä oli teksti: ”Odota, ylhäällä työskennellään.” Siinä olisi voinut lukea myös, että ”Taustalla työskennellään.” Tuo ajatus taustatyöskentelystä sopii ainakin itselleni moneen eri rooliin: kirkon työntekijänä työskentelen taustalla, jotta seurakuntalainen voisi kokea olleensa odotettu seurakunnan tilaisuuteen ja jotta hän voisi siellä levähtää, virkistyä ja hoitaa omaa jumalasuhdettaan. Myös vanhemmuudessani äitinä ja avioliitossa vaimona teen monenlaista taustatyötä koko perheen ja puolison hyväksi. Ennakoiminen ja askeleen edellä oleminen, ajattelu ja suunnittelu ja yhteinen sopiminen ennen kuluvaa päivää, viikkoa tai kuukautta ovat ihan välttämättömiä asioita.
Silti tärkeimmäksi taustatyöksi eri rooleissani koen edes lyhyen rukouksen tai huokauksen Taivaan Isän puoleen. Taivaan Isä on Kaikkivaltiaana taustalla työskentelijän ensimmäinen, suurin ja parhain Taustatuki, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto ja parhaat mahdolliset suunnitelmat ja ajatukset. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon, rohkeuden ja voiman jokaiseen päivään. Hän kulkee salatulla tavalla edellämme ja vierellämme nostaen, kantaen ja pelastaen. Taustamme elämässä ja kuolemassa on turvattu, silloin kun turvamme ja toivomme on Jumalassa. Kristittyinä meidän on hyvä toimia rukoillen ja työtä tehden Jeesuksen rakkauteen ja armoon turvaten niissä mahdollisuuksissa, joita tiellemme päivittäin erilaisten ihmisten ja tilanteiden kautta annetaan. Elämän tausta on kunnossa, kun suurin Taustatyöntekijä saa rohkaista ja lähettää meidät tähän maailmaan Jumalan työtovereiksi antamiinsa töihin ja tehtäviinsä ja lähimmäisiksi toisillemme.
Sanna Loukasmäki
Kirjoittaja työskentelee suntiona Alavuden seurakunnassa.
Innokas pyöräilijämme tarvitsee vielä vanhemman apua pyöräilyssään liikkeelle lähdössä: usein pyörää saa joko vetää ohjaustangosta eteenpäin tai työntää liikkeelle tarakalta. Mutta sitten kun vanhemman avustuksella pyörä on saatu liikkeelle ja polkeminen ja ohjaaminen sujuu, vanhemman on päästettävä pyörästä irti, jotta lapsen oma toiminta on mahdollista. Tämä on vahva kuva vanhemmuudesta. On autettava oman elämän alkuun: hoidettava, opetettava ja kasvatettava ja tuettava - ja sitten irti on jossain vaiheessa vain päästettävä lapsestaan, annettava tilaa ja vastuuta, annettava mahdollisuus kokeilla omia siipiään ja luotettava, että siivet kantavat. Elämän eväitä saan onneksi lapsilleni pakata vielä monen toiston kautta mukaan. Ja onneksi lapsiaan ei tarvitse yksin lähettää löytöretkelle elämään, vaan saamme kristittyinä luottaa hyvän Jumalan johdatukseen ja rakkauteen jokaista ihmistä kohtaan. Ja aina voimme ja saamme rukoilla oli tilanne millainen tahansa.
Monta vuotta sitten muistan nähneeni julisteen, jossa oli iso keltainen varoituskolmio. Tuossa kolmion sisällä oli teksti: ”Odota, ylhäällä työskennellään.” Siinä olisi voinut lukea myös, että ”Taustalla työskennellään.” Tuo ajatus taustatyöskentelystä sopii ainakin itselleni moneen eri rooliin: kirkon työntekijänä työskentelen taustalla, jotta seurakuntalainen voisi kokea olleensa odotettu seurakunnan tilaisuuteen ja jotta hän voisi siellä levähtää, virkistyä ja hoitaa omaa jumalasuhdettaan. Myös vanhemmuudessani äitinä ja avioliitossa vaimona teen monenlaista taustatyötä koko perheen ja puolison hyväksi. Ennakoiminen ja askeleen edellä oleminen, ajattelu ja suunnittelu ja yhteinen sopiminen ennen kuluvaa päivää, viikkoa tai kuukautta ovat ihan välttämättömiä asioita.
Silti tärkeimmäksi taustatyöksi eri rooleissani koen edes lyhyen rukouksen tai huokauksen Taivaan Isän puoleen. Taivaan Isä on Kaikkivaltiaana taustalla työskentelijän ensimmäinen, suurin ja parhain Taustatuki, jolla on meitä kohtaan hyvä tahto ja parhaat mahdolliset suunnitelmat ja ajatukset. Hän antaa tulevaisuuden ja toivon, rohkeuden ja voiman jokaiseen päivään. Hän kulkee salatulla tavalla edellämme ja vierellämme nostaen, kantaen ja pelastaen. Taustamme elämässä ja kuolemassa on turvattu, silloin kun turvamme ja toivomme on Jumalassa. Kristittyinä meidän on hyvä toimia rukoillen ja työtä tehden Jeesuksen rakkauteen ja armoon turvaten niissä mahdollisuuksissa, joita tiellemme päivittäin erilaisten ihmisten ja tilanteiden kautta annetaan. Elämän tausta on kunnossa, kun suurin Taustatyöntekijä saa rohkaista ja lähettää meidät tähän maailmaan Jumalan työtovereiksi antamiinsa töihin ja tehtäviinsä ja lähimmäisiksi toisillemme.
Sanna Loukasmäki
Kirjoittaja työskentelee suntiona Alavuden seurakunnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti