Syvällä maan alla ja korkealla vaarojen laella

Tutkimusmatkailu virkistää. Viime viikolla sain viettää perheeni ja veljeni perheen kanssa pienen loman kauniissa luonnossa Kolilla. Jos et ole koskaan noilla vaaroilla samoillut, voin suositella lämpimästi. Itselleni tämä oli ensimmäinen kerta, mutta uskoisin, että vielä joskus palaan kansallismaisemien keskelle.

Ensimmäinen etappimme oli Ukko-Kolilla. Kävelymatka oli lyhyt, kun autolla ja hissillä pääsi melko lähelle. Vain koiramme Albert puuskutti. Maisemat Pieliselle olivat huikeat. Sydäntä riipi lasten rohkeat kiipeilyt ikiaikaisen kallion päällä etsien yhä hienompia näkymiä. Minäkin otin selfien ja välitin sen maailmalle Instagramissa merkinnällä #koliukko.

Seikkailu muuttui astetta kovemmaksi, kun porukkamme jakaantui ja etsimme kartalta uusia vierailukohteita. Pirunkirkko oli säväyttävä paikka, mutta ei se vetänyt vertoja Suomen pisimmälle luolalle. Sitä ei vaarallisuutensa vuoksi ole edes merkattu karttoihin ja oppaisiin. Hikinen urakkamme tuotti hienon palkinnon. Pelon sekaisin tuntein kömmimme ja ähelsimme innostuneesti ahtaissa kallion koloissa ja hämärissä kivihuoneissa. Kuin pikkupojat ja -tyttö etsimme sisäänpääsyä syvälle maan alle ja sieltä pois.

Ei ihme, että taiteilijat ovat innostuneet Kolin maisemista. En myöskään ihmettele sitä, että ihmiset ovat aistineet pyhyyttä tai yliluonnollisen pelkoa ja antaneet sen mukaisesti paikoille nimiä. Tavanomaista hienommat ja harvinaisemmat luonnonihmeet ovat vaikeasti selitettävissä ja käsitettävissä tänäänkin niin kuin jo kauan sitten. 

Luonnossa kävely aistit herkkinä on minulle ensimmäisen uskonkappaleen tutkimista. ”Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.” Usko saa vahvistusta, kun kohtaa käsittämättömiä, ihmisen luomiskyvyn tavoittamattomia asioita. Minun on vaikeampi uskoa sattumaan tai lajien kehitykseen alkuräjähdyksestä kuin luomiseen.

Usko luomiseen ei estä tieteellistä tutkimista ja selitysten löytymistä. Olen kiitollinen siitä, että Taivaan ja maan luoja on antanut minulle yksinkertaisen mielen ja lahjoittanut rahtusen uskoa. Ajattelen, että kaiken takana on Jumala.

Kesä on parhaimmillaan ja toinen lomajaksoni odottaa heinäkuun lopussa. Jos sinulla on mahdollisuuksia, jätä kännykkäsi ja tietokoneesi kotiin ja lähde ulos. Tämä blogikin jää kesätauolle kahdeksi kuukaudeksi. Matti Nykänen on todennut jotenkin tähän tapaan: ”Jos nukkuu, ei tapahdu mitään. Jos nousee ylös sängystä, voi napata vaikka kalan.”

Tutkimusmatkailu virkistää, suosittelen. Voit napata vaikka kalan.

Jussi Peräaho

Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan kirkkoherra.

Ps. Alavuden seurakunnan blogi jää kesätauolle. Seuraava teksti ilmestyy keskiviikkona 22. elokuuta. Siunattua kesää sinulle, blogimme lukija.