Nappaan pöydältä auton avaimet ja avaan kotini ulko-oven. Kissa vilahtaa nopeasti sisälle ovenraosta ja naukaisee kuin sanoakseen hyvää huomenta. Toivotan sille hyvää päivänjatkoa ja astun ulos. Ulkona on viileää ja kosteaa, nurmikolle on levinnyt kaunis aamukaste. Tuoksuu jo syksyltä. Kirpeä ilma nipistelee poskiani ja nenänpäätäni. Aamuaurinko häikäisee silmiäni pakottaen kaivamaan aurinkolasit esille. Vedän keuhkot täyteen raikasta ilmaa ja huomaan vatsanpohjassani kuplivan jännityksen. Jännityksen, joka valtaa minut joka vuosi tänä samaisena aamuna. Automatka ei ole pitkä, mutta tänä aamuna se tuntuu entistäkin lyhyemmältä.
Tavarat löytävät vihdoin oikeat paikkansa ja alan olla valmis. Kello tikittää seinällä kuin lähtölaskennan merkiksi, että kohta alkaa tapahtua. Huokaisen syvään ja samassa ovi avautuu. Erikokoiset askeleet täyttävät käytävän. Käännän katseeni hymyyn ja tervehdin tulijoita. Katseeni tavoittaa erilaisia ilmeitä: osa iloisia ja reippaita, osa arkoja ja pelokkaita. Osa vastaa hymyyni, osa kääntää katseensa ujona pois. Muutama silmäpari piiloutuu näköpiiristäni kokonaan, turvallisen suojan taakse. Polvistun katseiden tasolle ja lukuisat pienet silmät katsovat minua tarkasti. Jatkan jutustelua ja odotan. Pikkuhiljaa saan vastaukseksi vienoja hymyjä ja kutkuttelevaa uteliaisuutta. Siirryn toiseen tilaan, ja aistin pienten askelten hiippailevan perässäni. Hymyilyttää. Olemme kuin Liisat Ihmemaassa; uuden edessä hämmästellen ja kummastellen sekä toisiamme, että ympäröivää maailmaa.
Tunnit kuluvat nopeasti uutta opetellen, tutustuen ja ihmetellen. Kun hyvästelen ja avaan oven, kiihdyttävät pienet jalat vauhtia ja rientävät tutun sylin lämpöön. Vastailen kysymystulvaan ja hyvästelen hymyilevät kasvot. Innostus, riemu ja puheensorina saattelevat heidät ulos ovesta. Lopulta äänet vaimenevat. Samassa huomaan jännityksen perhosten kadonneen vatsastani. Tilalle on tullut kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että sain taas tänään aloittaa uuden matkan yhdessä lukuisten pienten ihmeiden kanssa. Matkan, jolla uskon ja toivon voivani antaa heille elämyksiä, kokemuksia ja turvaa, jotka kantavat heitä läpi elämän.
Tervetuloa uusi kerhokausi!
Sini Kirvesmäki
Kirjoittaja toimii lastenohjaajana Alavuden seurakunnassa.
Ps. Uusi blogikausi on alkanut! Kirjoittajaporukassa on tapahtunut jonkin verran muutoksia, mutta niin kuin aiemminkin, julkaisemme yhden kirjoituksen viikossa julkaisupäivän ollessa yleensä keskiviikko. Tervetuloa Alavuden seurakunnan blogin lukijaksi jälleen alkaneena syksynä, ja tervetuloa myös uudet lukijat. Siunatkoon sinua hyvä, kolmiyhteinen Jumala!
Tavarat löytävät vihdoin oikeat paikkansa ja alan olla valmis. Kello tikittää seinällä kuin lähtölaskennan merkiksi, että kohta alkaa tapahtua. Huokaisen syvään ja samassa ovi avautuu. Erikokoiset askeleet täyttävät käytävän. Käännän katseeni hymyyn ja tervehdin tulijoita. Katseeni tavoittaa erilaisia ilmeitä: osa iloisia ja reippaita, osa arkoja ja pelokkaita. Osa vastaa hymyyni, osa kääntää katseensa ujona pois. Muutama silmäpari piiloutuu näköpiiristäni kokonaan, turvallisen suojan taakse. Polvistun katseiden tasolle ja lukuisat pienet silmät katsovat minua tarkasti. Jatkan jutustelua ja odotan. Pikkuhiljaa saan vastaukseksi vienoja hymyjä ja kutkuttelevaa uteliaisuutta. Siirryn toiseen tilaan, ja aistin pienten askelten hiippailevan perässäni. Hymyilyttää. Olemme kuin Liisat Ihmemaassa; uuden edessä hämmästellen ja kummastellen sekä toisiamme, että ympäröivää maailmaa.
Tunnit kuluvat nopeasti uutta opetellen, tutustuen ja ihmetellen. Kun hyvästelen ja avaan oven, kiihdyttävät pienet jalat vauhtia ja rientävät tutun sylin lämpöön. Vastailen kysymystulvaan ja hyvästelen hymyilevät kasvot. Innostus, riemu ja puheensorina saattelevat heidät ulos ovesta. Lopulta äänet vaimenevat. Samassa huomaan jännityksen perhosten kadonneen vatsastani. Tilalle on tullut kiitollisuus. Kiitollisuus siitä, että sain taas tänään aloittaa uuden matkan yhdessä lukuisten pienten ihmeiden kanssa. Matkan, jolla uskon ja toivon voivani antaa heille elämyksiä, kokemuksia ja turvaa, jotka kantavat heitä läpi elämän.
Tervetuloa uusi kerhokausi!
Sini Kirvesmäki
Kirjoittaja toimii lastenohjaajana Alavuden seurakunnassa.
Ps. Uusi blogikausi on alkanut! Kirjoittajaporukassa on tapahtunut jonkin verran muutoksia, mutta niin kuin aiemminkin, julkaisemme yhden kirjoituksen viikossa julkaisupäivän ollessa yleensä keskiviikko. Tervetuloa Alavuden seurakunnan blogin lukijaksi jälleen alkaneena syksynä, ja tervetuloa myös uudet lukijat. Siunatkoon sinua hyvä, kolmiyhteinen Jumala!
Kommentit
Lähetä kommentti