Syksy on täällä! Itse lukeudun niihin ihmisiin, joille syksy on joka vuosi odotettu jakso vuodessa. Luonto todellakin antaa parastaa: marjat, sienet, sadonkorjuun antimet, ruskan värit ja raikas ilma. Vaikka luonto luopuu elämästään hetken ajaksi valmistautuessaan talveen, tekee se sen kauniisti ja iloisesti.
Syksy tarkoittaa monelle myös jotain uutta: uusi koulu- tai työpaikka, uusia arjen rutiineita, uutta harrastusta tai uuden taidon opettelua. Ja näin sen pitää ollakin, muutos mahdollisuuksineen on joka päivä läsnä elämässämme.
Tänä syksynä olen iloinnut yhä uudelleen musiikin harrastamisesta: keskiviikon Kevyin kengin -kuoro ja torstai-iltapäivisin lapsikuoro Sipsut aloittelevat toimintaansa ja odottelevat innokkaita laulajia ja soittajia mukaan. Kuorossa laulaminen on ainakin itselleni opettanut muutakin kuin vain laulamista, ja kerron nyt joitakin näistä asioista.
Ensimmäinen oppimani asia kuoron myötä on sitoutuminen opettelemiseen. Laulu- ja soittoporukka sitouttaa, harjoituksissa olisi hyvä olla melko säännöllisesti sekä yrittää kotonakin harjoitella omaa osuuttaan, jotta homma toimisi. Esiintymäänkään en voi edes kuorossa mennä sillä asenteella, että auonpas nyt vain suutani tässä. Opettelu on myös jatkuvaa ja aina on opittavaa.
Toinen asia, jota kuorotoiminta harjoituksineen on minulle opettanut, on oman vuoron odottelu. Pitää malttaa olla hiljaa, silloin kun ei ole oma vuoro laulaa. Jokaisen vuoro kyllä tulee ajallaan. Tahti tahdilta ja sävel säveleltä kappale tulee esitettävämpään muotoon. Kuorossa minä yksilönä en ole keskipiste, vaan yhteinen päämäärä, jota kohti pyrimme: on se sitten esiintymiskeikka, yksittäisen kappaleen tai vain tahdin opetteleminen.
Kolmanneksi – ja tämä on ehkä tärkeintä – olen oppiminut kuuntelemisen taitoa. Kuorossa ja bändissä ei nimittäin voi olla, jos ei osaa kuunnella keskittyneesti toisia ja annettuja ohjeita. Ajattelen, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen oppii kuuntelemisen taidon sitä aiemmin hän pääsee elämässään ja omissa ihmissuhteissaan eteenpäin. Jos emme opi elämässämme kuuntelemaan, emme koskaan saa ristiriitoja ratkaistuja. Miksihän Luoja on luonut ihmiselle kaksi korvaa ja vain yhden suun? Moni luulee kuuntelevansa, vaikka pitää pelkkää taukoa puheessaan. Todellisuudessa tällöin moni on vain pysähnyt lataakseen sanallista arkkuaan. Viisas ihminen kuuntelee muita. Aito kuunteleminen tarkoittaa toisen ihmisen ajatusten ja tunteiden ymmärtämispyrkimystä: asetumme toisen ihmisen asemaan, yritämme nähdä maailman hänen silmillään ja tuntea hänen sydämellään. Kuuntelemista täytyy välillä ihan tietoisesti opetella ja rukoilla.
Jo pelkästään näiden kertomieni asioiden vuoksi voin suositella jokaiselle mahdollisuutta edes kerran elämässään olla osa jotakin laulu- tai soittoporukkaa, kuoroa tai bändiä. Tärkein ja paras kaikista syistä kuulua porukkaan on kuitenkin vielä sanomatta: musiikki, laulaminen ja soittaminen itsessään. Musiikki on keskeinen välinen viedä viestiä armollisesta Jumalasta, kiittää ja ylistää Häntä, rukoilla iloiten ja itkien.
”Ei kätköön jäädä saa viesti parhain, ei suurta lahjaa voi piilottaa.Sen Jeesus kerran toi keskellemme, sen heikko kuulla saa. Sanaasi, Herra, nyt viedä tahdon, se riemuviesti on rakkauden.Sen valtaan, Herra, nyt jäädä tahdon. Tien tunnet parhaiten” (Virsi 965:2)
Musiikin lahjasta kiittäen,
Sanna Loukasmäki
Kirjoittaja työskentelee suntiona Alavuden seurakunnassa.
Syksy tarkoittaa monelle myös jotain uutta: uusi koulu- tai työpaikka, uusia arjen rutiineita, uutta harrastusta tai uuden taidon opettelua. Ja näin sen pitää ollakin, muutos mahdollisuuksineen on joka päivä läsnä elämässämme.
Tänä syksynä olen iloinnut yhä uudelleen musiikin harrastamisesta: keskiviikon Kevyin kengin -kuoro ja torstai-iltapäivisin lapsikuoro Sipsut aloittelevat toimintaansa ja odottelevat innokkaita laulajia ja soittajia mukaan. Kuorossa laulaminen on ainakin itselleni opettanut muutakin kuin vain laulamista, ja kerron nyt joitakin näistä asioista.
Ensimmäinen oppimani asia kuoron myötä on sitoutuminen opettelemiseen. Laulu- ja soittoporukka sitouttaa, harjoituksissa olisi hyvä olla melko säännöllisesti sekä yrittää kotonakin harjoitella omaa osuuttaan, jotta homma toimisi. Esiintymäänkään en voi edes kuorossa mennä sillä asenteella, että auonpas nyt vain suutani tässä. Opettelu on myös jatkuvaa ja aina on opittavaa.
Toinen asia, jota kuorotoiminta harjoituksineen on minulle opettanut, on oman vuoron odottelu. Pitää malttaa olla hiljaa, silloin kun ei ole oma vuoro laulaa. Jokaisen vuoro kyllä tulee ajallaan. Tahti tahdilta ja sävel säveleltä kappale tulee esitettävämpään muotoon. Kuorossa minä yksilönä en ole keskipiste, vaan yhteinen päämäärä, jota kohti pyrimme: on se sitten esiintymiskeikka, yksittäisen kappaleen tai vain tahdin opetteleminen.
Kolmanneksi – ja tämä on ehkä tärkeintä – olen oppiminut kuuntelemisen taitoa. Kuorossa ja bändissä ei nimittäin voi olla, jos ei osaa kuunnella keskittyneesti toisia ja annettuja ohjeita. Ajattelen, että mitä varhaisemmassa vaiheessa ihminen oppii kuuntelemisen taidon sitä aiemmin hän pääsee elämässään ja omissa ihmissuhteissaan eteenpäin. Jos emme opi elämässämme kuuntelemaan, emme koskaan saa ristiriitoja ratkaistuja. Miksihän Luoja on luonut ihmiselle kaksi korvaa ja vain yhden suun? Moni luulee kuuntelevansa, vaikka pitää pelkkää taukoa puheessaan. Todellisuudessa tällöin moni on vain pysähnyt lataakseen sanallista arkkuaan. Viisas ihminen kuuntelee muita. Aito kuunteleminen tarkoittaa toisen ihmisen ajatusten ja tunteiden ymmärtämispyrkimystä: asetumme toisen ihmisen asemaan, yritämme nähdä maailman hänen silmillään ja tuntea hänen sydämellään. Kuuntelemista täytyy välillä ihan tietoisesti opetella ja rukoilla.
Jo pelkästään näiden kertomieni asioiden vuoksi voin suositella jokaiselle mahdollisuutta edes kerran elämässään olla osa jotakin laulu- tai soittoporukkaa, kuoroa tai bändiä. Tärkein ja paras kaikista syistä kuulua porukkaan on kuitenkin vielä sanomatta: musiikki, laulaminen ja soittaminen itsessään. Musiikki on keskeinen välinen viedä viestiä armollisesta Jumalasta, kiittää ja ylistää Häntä, rukoilla iloiten ja itkien.
”Ei kätköön jäädä saa viesti parhain, ei suurta lahjaa voi piilottaa.Sen Jeesus kerran toi keskellemme, sen heikko kuulla saa. Sanaasi, Herra, nyt viedä tahdon, se riemuviesti on rakkauden.Sen valtaan, Herra, nyt jäädä tahdon. Tien tunnet parhaiten” (Virsi 965:2)
Musiikin lahjasta kiittäen,
Sanna Loukasmäki
Kirjoittaja työskentelee suntiona Alavuden seurakunnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti