Perheessämme pelataan pesäpalloa kesät ja talvet. Taitavaan pelaamiseen tarvitaan harjoittelua ja rutiinia. Koppeja ei oteta noin vaan ja läpilyönnit vaativat toistoja ja jälleen kerran toistoja. Kovasta treenaamisesta huolimatta pelissä joskus sattuu tilanteita, joissa kaksi pelaajaa tavoittelee samaa palloa ja syntyy epäselvyys, kumpi ottaa kopin, kumpi ottaa vastuulleen kiinnioton. Jos vastuunkantajaa ei löydy riittävän nopeasti, pallo menee menojaan.
Kuka ottaa kopin? Kuka kantaa vastuun? Nämä ovat kysymyksiä, joihin joudumme etsimään vastauksia myös elämän arjessa. Vastuunkantajista ja tekijöistä on turhan usein pulaa. Ongelmakohtia kyllä löytyy ja hyviä mielipiteitä, mutta kun pitäisi itse hoitaa jotakin asiaa, ääni muuttuukin kellossa. Eikö joku muu voisi hoitaa?
Kysymys pitäisi olla toinen. Mitä minä voisin tehdä? Voinko minä auttaa tilanteessa? Voinko minä kantaa vastuun? Samaan hengenvetoon kuitenkin muistettava, että koko maailmaa emme voi parantaa. Eihän pesäpallossakaan yksi pelaaja hae kaikkia palloja.
***
Kauneimmat joululaulut-tapahtumat täyttivät tänäkin vuonna kirkot. Alavudella taisi tuhannen laulajan raja ylittyä. Paitsi laulamista ja jouluun valmistautumista, kauneimmat joululaulut herättelevät kantamaan vastuuta maailman lapsista ja nuorista. Tapahtumissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuran työlle, joka ponnistelee eri puolilla maailmaan sen eteen, että ihmisillä olisi parempi olla ja heillä olisi toivo.
Vähänkin on paljon, kun jokainen tuo kortensa kekoon. Ajattelepa, miten pienelläkin summalla voimme jo auttaa maailman lapsia. Vitosella vammainen lapsi saa koulukyydin kuukaudeksi. Kympillä saa koulupuvun, kahdella kympillä oppikirjat koululaisella vuodeksi. Viidellä kympillä kylään tuodaan vesipumppu.
Ilman vastuunkantajia tämän maailman asiat olisivat nykyistä hullummin. Jouluna meissä ihmisissä onneksi herää hyvä tahto toisiamme kohtaan. Tämän hyväntahtoisuuden soisi yltävän maailmaan apua tarvitseviin saakka. Iloitsen jokaisesta, joka ilmoittautuu riviin ja sanoo, että tahtoo toimia ja kantaa vastuuta, vaikka ei olisikaan itse hyötymässä millään tavoin.
***
Ihmiskunnan on pidettävä huoli, että vahvemman oikeudesta ei tule elämää ohjaava arvo. Itsekkäiden arvojen vahvistuessa häviäjiä ovat ne, joiden elinolosuhteet tai elämäntilanne ovat sellaisia, etteivät he kykene pitämään omia puoliaan. Paras tapa auttaa heitä on viedä apua heidän luokseen.
Ihmisten yhteinen elämä vaatii harjoittelua. Emme ole vieläkään oppineet kantamaan vastuuta toisistamme ja maailman asioista. Pesäpalloa harjoitellaan kesät ja talvet. Kuitenkin ihmisten keskinäinen rauha ja hyvinvointi on vieläkin tärkeämpää. Miksi emme siis treenaisi tätäkin lajia? Treenaamalla löydämme myös itsestämme vastuunkantajan. Otatko kopin? Lähdetkö kaveriksi treenaamaan?
Oikein hyvää joulua sinulle ja perheväellesi!
Jussi Peräaho
Kuka ottaa kopin? Kuka kantaa vastuun? Nämä ovat kysymyksiä, joihin joudumme etsimään vastauksia myös elämän arjessa. Vastuunkantajista ja tekijöistä on turhan usein pulaa. Ongelmakohtia kyllä löytyy ja hyviä mielipiteitä, mutta kun pitäisi itse hoitaa jotakin asiaa, ääni muuttuukin kellossa. Eikö joku muu voisi hoitaa?
Kysymys pitäisi olla toinen. Mitä minä voisin tehdä? Voinko minä auttaa tilanteessa? Voinko minä kantaa vastuun? Samaan hengenvetoon kuitenkin muistettava, että koko maailmaa emme voi parantaa. Eihän pesäpallossakaan yksi pelaaja hae kaikkia palloja.
***
Kauneimmat joululaulut-tapahtumat täyttivät tänäkin vuonna kirkot. Alavudella taisi tuhannen laulajan raja ylittyä. Paitsi laulamista ja jouluun valmistautumista, kauneimmat joululaulut herättelevät kantamaan vastuuta maailman lapsista ja nuorista. Tapahtumissa kerätään kolehti Suomen Lähetysseuran työlle, joka ponnistelee eri puolilla maailmaan sen eteen, että ihmisillä olisi parempi olla ja heillä olisi toivo.
Vähänkin on paljon, kun jokainen tuo kortensa kekoon. Ajattelepa, miten pienelläkin summalla voimme jo auttaa maailman lapsia. Vitosella vammainen lapsi saa koulukyydin kuukaudeksi. Kympillä saa koulupuvun, kahdella kympillä oppikirjat koululaisella vuodeksi. Viidellä kympillä kylään tuodaan vesipumppu.
Ilman vastuunkantajia tämän maailman asiat olisivat nykyistä hullummin. Jouluna meissä ihmisissä onneksi herää hyvä tahto toisiamme kohtaan. Tämän hyväntahtoisuuden soisi yltävän maailmaan apua tarvitseviin saakka. Iloitsen jokaisesta, joka ilmoittautuu riviin ja sanoo, että tahtoo toimia ja kantaa vastuuta, vaikka ei olisikaan itse hyötymässä millään tavoin.
***
Ihmiskunnan on pidettävä huoli, että vahvemman oikeudesta ei tule elämää ohjaava arvo. Itsekkäiden arvojen vahvistuessa häviäjiä ovat ne, joiden elinolosuhteet tai elämäntilanne ovat sellaisia, etteivät he kykene pitämään omia puoliaan. Paras tapa auttaa heitä on viedä apua heidän luokseen.
Ihmisten yhteinen elämä vaatii harjoittelua. Emme ole vieläkään oppineet kantamaan vastuuta toisistamme ja maailman asioista. Pesäpalloa harjoitellaan kesät ja talvet. Kuitenkin ihmisten keskinäinen rauha ja hyvinvointi on vieläkin tärkeämpää. Miksi emme siis treenaisi tätäkin lajia? Treenaamalla löydämme myös itsestämme vastuunkantajan. Otatko kopin? Lähdetkö kaveriksi treenaamaan?
Oikein hyvää joulua sinulle ja perheväellesi!
Jussi Peräaho
Kommentit
Lähetä kommentti