Puolitoista vuotta sitten asetin itselleni tavoitteen. Olin aloittamassa kitaransoittoa ja ajattelin, että tympäännyn siihen alta aikayksikön. Kuitenkin kitaransoitosta saatu hyöty motivoi minua kummasti. Mietin, missä kaikkialla voisin käyttää soittotaitojani: leireillä, aamunavauksissa, erilaisissa tilaisuuksissa, omaksi iloksi. Varsinkin nuorisotyössä säestystaitoiselle on aina käyttöä.
Harjoittelin ahkerasti, lähes joka päivä puolentoista vuoden ajan. Viime viikonloppuna huomasin, että olin päässyt tavoitteeseeni, jonka olin itselleni asettanut. Pystyin säestämään kaikki lasten adventtileirillä soitetut laulut. Tunne oli mieletön, kun käsitin, että nyt olen toteuttanut yhden unelman. Ensimmäisellä kitaratunnilla ensimmäisen soinnun jälkeen en olisi uskonut säestävänä vuoden päästä joulun alla leirin iltaohjelmassa, mutta kuitenkin näin onnellisesti kävi.
Jäin miettimään, miten tähän tulokseen oltiin päästy? Oliko harjoittelu ainut syy siihen, että taidot tuli opittua? Ei, vaan merkittävä osaa tässä näytelmässä esitti kehu ja kannustus. Muistan edelleen, kun vaimoni kehotti: ”Nyt alkaa taas kitarakurssi, etkös ilmoittautuisi mukaan” ja ne auttavan rämpytyksen alta kuuluneet kannustukset: ”Hyvä Juho, kuulostipa hyvältä”. Verkkokalvoiltani ei ole myöskään pyyhkiytynyt kuva, jossa kitaransoitonopettajani hymyilee ja sanoo: ”Ilon kautta ja tunteella”. Kukkaroni muistaa kipuillen opettajan kehotuksen ostaa laadukas ja ehkä kalliskin kitara, koska hyvä kitara motivoi paremmin kuin heikolla soundilla kähisevä kapistus.
Mikä merkitys onkaan kehuilla ja kannustuksella? Muistelepa omaa menneisyyttäsi ja mieti tilanteita, joissa sinua on kehuttu tai kannustettu. Mitä kaikkea hyvää seurasi kannustavan palautteen jälkeen? Mitä jäisikään saavuttamatta, jos emme koskaan kuulisi kannustuksia tai kukaan ei tukisi meitä? Mikä ilo tuleekaan siitä, kun työsi huomataan ja saat siitä kiitosta. Jos saat kiinni siitä tunteesta, mikä kehun jälkeen nousee, mieti seuraavaksi, miten sinä voisit auttaa muita kuulemaan kannustavia sanoja?
Kehujen ja kannustusten takana on positiivinen ajattelu ja tahto toivoa toiselle hyvää. Positiivisella ajattelulla on mielestäni suuri merkitys. Voimme miettiä lähdemmekö uuden haasteen edessä miettimään kauhukuvia ja mahdollisia epäonnistumisia vai mietimmekö, mitä tämä asia voisi antaa tai mitä uutta sen äärellä voisi oppia. Ihmissuhteissakin positiivisilla ajatuksilla ja asenteilla on merkityksensä. Jos ajattelet esimerkiksi puolisostasi: “Ei hän kuitenkaan voi /ehdi/ jaksa /kykene...”, niin tuskin sinulla on hänestä kovin lämpimiä tunteitakaan. Jos kuitenkin tahdot ja toivot puolisollesi hyvää ja asennoidut häneen positiivisesti ja kannustavasti, huomaat, että hän haluaakin auttaa ja olla avuksi. Näin myös positiiviset tunteet saavat sijaa parisuhteessa.
Ei anneta pimeiden iltojen hiipiä mieliimme synkkinä ajatuksina ja asenteina. Kannustetaan ja rohkaistaan toisiamme, sillä se on sitä, mitä ihmiset monesti eniten kaipaavat.
Juho Loukasmäki
Kirjoittaja on Alavuden seurakunnan nuorisotyönohjaaja, joka harrastaa vapaa-ajallaan kitaransoittoa.
Kommentit
Lähetä kommentti