Elämässä asiat kulkevat erikoisella tavalla jaksoissa. Omassa elämässäni on ollut pitkän aikaa seesteistä, mutta nyt tapahtumia on kasaantunut.
Hoen itselleni matkalla sairaalaan, että ”Jeesus auttaa hädässä”. Myöhemmin kirjoitan Facebookin suljettuun rukousryhmään huudahduksen: ”Jeesus, auta!” Lohduttomalta tuntuvassa tilanteessa on oltava jotain, johon tarrautua kiinni kaksin käsin, lujasti. On oltava joku, kenen puoleen voi hädän hetkellä kääntyä.
Jeesus auttaa hädässä on kirkkovuoden aiheena muutaman viikon päästä. Minua on usein puhutellut pyhän evankeliumiteksti. Kertomuksessa Jeesuksesta ja opetuslapset ovat veneessä myrskyn noustessa. Jeesus tyynnyttää myrskyn ja pelastaa Pietarin hukkumasta.
Palaan mielessäni oman elämäni karikoihin, arvaamattomiin matalikoihin, pieniin ja suuriin aaltoihin, jotka ovat pyyhkineet pois elämästäni osan ja tuoneet jotain muuta tilalle. Elämäni purtta ovat keinuttaneet niin pienet aallot kuin upottavan tuntuiset suuret aallot, jotka ovat riepotelleet vieden minua mukanaan.
”Sinä olet Sanna selviytyjä”, minulle todettiin taannoin. Hämmentyneenä osasin vain kiittää sanojaa. Kun tämän sanonut ihminen tiedusteli, miten olen selvinnyt elämäni eri koettelemuksista, en saanut vastatuksi oikein mitään. Illalla kädet ristiessä vastaukseni oli selkeä: turvautumalla rukoukseen.
Rukouksessa turvaudun Jumalan armoon ja hyvyyteen., heittäydyn Hänen varaansa. Aina rukous ei kuitenkaan ole ollut helppoa eikä rukoukseen ole aina löytynyt sanoja. Usein rukous on ollut huutoa,
sydänalassa jäytävän kivun värittämää ja itkuista, mutta rukoukseen on tavalla tai toisella kuulunut Pietarin huudahdus vajotessaan veteen: ”Herra, pelasta minut!” (Matt.14:30)
Koettelemuksissa ei ole yhdentekevää, mihin panemme toivomme tai keneen turvaamme. Katekismus opettaa meitä turvautumaan Jumalaan. Jumala on lupauksensa mukaan pitänyt minustakin huolen. Jumalan johdatukseen luottaen olen lähtenyt elämäni matkalle rohkeasti, vaikka askel on toisinaan ollut arka ja epävarma. Vaikeuksien keskellä olen rukoillut, mutta myös hyräillyt tutun virren sanoin:
”Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin."
VK 600: 2,5
Jumalan johdatus erilaisten elämänvaiheiden läpi näkyy selkeimmin silloin kun istuu alas ja kirjaa ylös elämän erilaisia tapahtumia ja käännekohtia. Aikamoinen seikkailu on ainakin minun elämäni ollut - kiitos siitä taitavan käsikirjoittajan!
Kotien rukouskirjassa rukoillaan Jumalan huolenpitoon luottaen:
"Rakas Jumala, sinä olet voimakkaampi kuin pelko,
sinä olet vahvempi kuin myrsky.
Rakas Jumala, ota syliisi kun pelkään.”
Syvissä, tuntemattomissa vesissä ja tyynellä säällä Jumala pitää meistä huolen.
Sanna Mehtälä
Kirjoittaja työskentelee varhaisnuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa.
Hoen itselleni matkalla sairaalaan, että ”Jeesus auttaa hädässä”. Myöhemmin kirjoitan Facebookin suljettuun rukousryhmään huudahduksen: ”Jeesus, auta!” Lohduttomalta tuntuvassa tilanteessa on oltava jotain, johon tarrautua kiinni kaksin käsin, lujasti. On oltava joku, kenen puoleen voi hädän hetkellä kääntyä.
Jeesus auttaa hädässä on kirkkovuoden aiheena muutaman viikon päästä. Minua on usein puhutellut pyhän evankeliumiteksti. Kertomuksessa Jeesuksesta ja opetuslapset ovat veneessä myrskyn noustessa. Jeesus tyynnyttää myrskyn ja pelastaa Pietarin hukkumasta.
Palaan mielessäni oman elämäni karikoihin, arvaamattomiin matalikoihin, pieniin ja suuriin aaltoihin, jotka ovat pyyhkineet pois elämästäni osan ja tuoneet jotain muuta tilalle. Elämäni purtta ovat keinuttaneet niin pienet aallot kuin upottavan tuntuiset suuret aallot, jotka ovat riepotelleet vieden minua mukanaan.
”Sinä olet Sanna selviytyjä”, minulle todettiin taannoin. Hämmentyneenä osasin vain kiittää sanojaa. Kun tämän sanonut ihminen tiedusteli, miten olen selvinnyt elämäni eri koettelemuksista, en saanut vastatuksi oikein mitään. Illalla kädet ristiessä vastaukseni oli selkeä: turvautumalla rukoukseen.
Rukouksessa turvaudun Jumalan armoon ja hyvyyteen., heittäydyn Hänen varaansa. Aina rukous ei kuitenkaan ole ollut helppoa eikä rukoukseen ole aina löytynyt sanoja. Usein rukous on ollut huutoa,
sydänalassa jäytävän kivun värittämää ja itkuista, mutta rukoukseen on tavalla tai toisella kuulunut Pietarin huudahdus vajotessaan veteen: ”Herra, pelasta minut!” (Matt.14:30)
Koettelemuksissa ei ole yhdentekevää, mihin panemme toivomme tai keneen turvaamme. Katekismus opettaa meitä turvautumaan Jumalaan. Jumala on lupauksensa mukaan pitänyt minustakin huolen. Jumalan johdatukseen luottaen olen lähtenyt elämäni matkalle rohkeasti, vaikka askel on toisinaan ollut arka ja epävarma. Vaikeuksien keskellä olen rukoillut, mutta myös hyräillyt tutun virren sanoin:
”Jos ahdistuksen tie on edessämme,
myös silloin Kristus meitä kuljettaa.
Annamme Isän käsiin elämämme.
Hän itse meille rauhan valmistaa.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin."
VK 600: 2,5
Jumalan johdatus erilaisten elämänvaiheiden läpi näkyy selkeimmin silloin kun istuu alas ja kirjaa ylös elämän erilaisia tapahtumia ja käännekohtia. Aikamoinen seikkailu on ainakin minun elämäni ollut - kiitos siitä taitavan käsikirjoittajan!
Kotien rukouskirjassa rukoillaan Jumalan huolenpitoon luottaen:
"Rakas Jumala, sinä olet voimakkaampi kuin pelko,
sinä olet vahvempi kuin myrsky.
Rakas Jumala, ota syliisi kun pelkään.”
Syvissä, tuntemattomissa vesissä ja tyynellä säällä Jumala pitää meistä huolen.
Sanna Mehtälä
Kirjoittaja työskentelee varhaisnuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa.
Kommentit
Lähetä kommentti