Materiaalitaivas

Minun lapseni, niin kuin monen muunkin lapset, käyvät muskarissa. He ovat jo sen ikäisiä, että voivat osallistua siihen itsenäisesti. Jos on minun vuoroni viedä lapset muskariin, käytän tuon 40 min ajan lukemalla Mikrobittiä kirjastossa. Elektroniikka kiinnostaa minua ja haluan olla perillä sen kehityksessä ja hinnoista. Varsinkin silloin, jos on tullut ajankohtaiseksi päivittää puhelinta tai tietokonetta, seuraan tarkasti millaisia ominaisuuksia mihinkin hintaan saa. 

Eri elektroniikkaliikkeet mainostavat itseään näyttävin mainospuhein ja -videoin. Esimerkiksi Powerin mainoksessa syvä miesääni kertoo: ”Teknologia kehittyy jatkuvasti. Se murtaa kaiken aikaa mahdollisuuksien rajan. Sen avulla luovuus virtaa ja sinä voit päättää kuka olet ja miten ilmaiset itseäsi, mutta intohimolla on hintansa ja tämä hinta on ollut liian korkea. Nyt avataan Power. Enää ei tarvitse koskaan maksaa liikaa.”

Siis ei enää ikinä. Tämä oli Jumalan ääni. Tai niin mainos haluaa meidän ajattelevan. Kuulostaako tutulta: ”Tulkaa minun luokseni te elektroniikkahintojen uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Okei, keksin sen itse, mutta jotain tuttua siinä oli ja tätä samaa ilosanomaa mainos jakaa. Sinä olet tärkeä, mutta jokin rajoittaa sinua. Minä poistan kahleesi, eikä sinun enää koskaan tarvitse olla sen orja. Ilosanoman kuulleet ihmiset kokoontuvat mainosvideossa suurina massoina kuin viimeiselle tuomiolle konsanaan ihailemaan Vapahtajaansa, yrityksen logoa.

Taivaan iloissa vieraillaan myös Elisan hintasaarnaajamainoksissa, joissa kaksi mormonihenkistä saarnamiestä levittävät halpojen hintojen ilosanomaa. Näissä mainoksissa tosin yhteys uskontoon on selvästi näkyvillä. Monissa limumainoksissa puolestaan harmaa ja tylsä arki muuttuu värikkääksi ja iloiseksi. Ihmiset ovat energisiä, rakastuvat tai saavat joulumielen. Taas olemme vierailleet taivaassa. Miten ihanaa!

Nopeasti voisi sanoa, että ihminen pyörii elämänsä aikana enemmän tai vähemmän kahden kysymyksen äärellä: 1. Miten selvitä hengissä? 2. Miten saan elämälleni merkityksen? Kun olen saaneet elämäämme tulonlähteen, jolla saamme leivän päälle muutakin kuin ylähuulta, alamme pohtia mikä merkitys elämällämme on. Tähän väliin mainostaja iskee.

Kun ostamme tuotteen, ostamme muutakin kuin vain tavaran. Ostamme arvoja ja merkitystä. Esimerkiksi Muumi-mukin mukana ostamme kotoisuutta, heijastimen mukana turvallisuutta ja magnesiumveden mukana terveyttä ja niin edelleen. Mainosten lupaukset kuitenkin osoittautuvat liian usein katteettomiksi. Magnesium-vedestä huolimatta syysflunssa iskee ja vie sängyn pohjalle. Takin väärälle puolelle asetettu heijastin ei näy auton valoissa ja törmäyksestä saa oivan tuuppauksen sairaalan pedin kahleisiin, jossa Muumi-muki tuskin tekee sairaalan seinistä yhtään kotoisempia.

Mainokset pyrkivät lainaamaan sanoja ja mielikuvia ikuisista kertomuksista, mutta toisin kuin mainoksissa, uskon lupaukset eivät ole katteettomia. Kristinuskon lupaukset ovat ikuisia ja rehellisiä. Ne koskevat vakaata ja iankaikkista todellisuutta. Kristillisessä uskossa toteutuu se, mistä mainokset vain haaveilevat. Isän luona on turvaa, terveyttä ja kotoisuutta, eikä syntivelkaa ole. Kenenkään ei enää tarvitse maksaa mitään.

Meitä kutsutaan kuluttamaan kaikkialla. Kahvilassa emme voi hengailla, ellemme osta mitään. Kauppojen ikkunat ja kyltit houkuttelevat meitä ostamaan. Kuitenkin meillä on kaksi paikkaa, missä voimme olla kuluttamatta pennin jeniä. Nämä paikat ovat kirjasto ja kirkko. Minä käytän niitä molempia.  

Juho Loukasmäki 

Kirjoittaja työskentelee nuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa.