On päivänselvää, että kirkko ja seurakunnat ovat ihmisiä varten. Seurakuntien tehtävä on tavoittaa ja kutsua kokoon, välittää sanomaa armollisesta Jumalasta ja auttaa niitä, jotka jäävät toisten jalkoihin tai kohtaavat elämässään vaikeuksia. Jatkuvana tavoitteena on löytää ihmiset ja kohdata heidät.
Siellä, missä ihmiset ovat, siellä tulee olla seurakunnankin. On kokonaan toinen kysymys, miten tässä tehtävässä onnistutaan. Vastaamisen kannalta on olennaista pohtia sitäkin, mikä on seurakunta. Mutta asiaa tarkemmin määrittelemättä monelta osin näyttää siltä, että seurakunta tulee aina vähän jäljessä. On nimittäin niin, että siellä, missä seurakunta on, siellä ei ole välttämättä ihmisiä.
Raamatun alkulehdiltä on luettavissa, miten ihminen on ollut taitava piiloutumaan alusta alkaen. Jopa Jumala kysyi Aatamilta syntiinlankeemuksen yhteydessä: Missä sinä olet? Seurakuntien ja Jumalan kysymys on yhteinen. Seurakunnat pyrkivät tavoittamaan ihmiset, koska Jumala tahtoo kohdata heidät.
Tämän ajan ihminen on sosiaalisessa mediassa, jopa väsyksiin saakka. Käteen syntyy kiputiloja, niskat ovat jumissa, ryhti huononee, kun jatkuvasti tuijotamme pientä tai vähän suurempaa ruutua. Aika surkuhupaisaa. Sosiaalisesta mediasta etsimme elämään sisältöä, apua ja merkitystä. Tuonne informaatioruuhkaan, viestien ja erilaisten tunteita herättävien sisältöjen keskelle myös seurakunnat ovat pyrkineet – etsiäkseen ihmistä.
Seurakunnat ovat olleet ahkeria ja innokkaita ottamaan uusia viestintävälineitä käyttöön. Kirjeitä on kirjoitettu, kirjoja painettu, radiolähetyksiä lähetetty, hankittu ohjelma-aikaa televisiosta ja nyt sosiaalinen media on pullollaan kristillistäkin sisältöä. Näin pitää ollakin. Ja jos vielä syntyy uusia viestintäkeinoja, niidenkin pariin on mentävä.
Aikoinaan tein gradun uskonnollisesta televisioviestinnästä. Tutkin erään suomalaisen uskonnollisen ohjelman sisältöä, rakennetta ja samalla luin kirjallisuutta siitä, miten hyvin televisio sopii uskonnollisen sisällön välittämiseen. Sain ymmärryksen siitä, että joukkoviestinnässä on puolensa. Kerralla saadaan yhden vastaanottimen ääreen suuri määrä ihmisiä, mutta ei se vielä riitä. Elämänmuutoksen tai seurakuntaan hakeutumisen kannalta sähköinen viestintä ei ole kovinkaan tehokas. Paljon paremmin toimii henkilökohtainen kutsu.
Ensi sunnuntaina Alavuden kirkosta lähtee koko valtakuntaan televisiolähetys. Seurakuntamme saa olla toteuttamassa televisiojumalanpalvelusta. Todella hieno mahdollisuus. Täytyy todeta, että yllättävän paljon on työtä yhden messun saamiseksi ulos televisiosta. Pelkästään tuotannon puolelta mukana on lähes parikymmentä työntekijää. Lisäksi seurakunnassa on tehty suuri määrä valmisteluja ja harjoittelua. Messua on toteuttamassa ainakin kolmekymmentä ihmistä.
En usko, että mitään maata mullistavaa tapahtuu tämän messun myötä. Voin toki olla väärässä ja silloin rehdisti myönnän sen. Mutta toivon ja rukoilen, että edes yksi kuulisi puhuttelevan ja kutsuvan kysymyksen: Missä sinä olet?
Jää nähtäväksi, kuinka hyvin sunnuntain kynttilänpäivän messussa onnistutaan. Ilman Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä emme saa aikaan mitään. Tervetuloa mukaan kirkkoon ja eri vastaanottimien äärelle.
Jussi Peräaho
kirjoittaja työskentelee Alavuden seurakunnan kirkkoherrana
Kommentit
Lähetä kommentti