Ihmisille on annettu monenlaisia
lahjoja, kaikille jotakin. Olemme erilaisia, Jumalan luomistyön tuotoksia.
Kahta samanlaista ihmistä ei ole, kaikilla meillä on omat taipumuksemme. Se on
ihmeellistä, osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Olen joskus ajatellut, ihmetellyt ja
ihastellut, miten maailmassa riittää ihmisiä kaikkiin erilaisiin ammatteihin.
Löytyy eri asioita kohtaan monenlaista taitoa, kykyä, valmiutta ja mielenkiintoa,
mitä vaikkapa itsellä ei riittäisi.
Myös työyhteisössämme olen ihastellut mielessäni monesti sitä, miten meitä on siunattu erilaisilla lahjoilla ja joista kaikki muutkin saavat nauttia - yhteiseksi iloksi. On monia eri tavoin lahjakkaita ihmisiä. On niitä, joilla on ”laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta.” (1. Kor. 14:26) Sitten on teknisen ja käytännön työn taitajia ja on sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä; niitä, joilla on taito kulkea toisten ihmisen rinnalla ja myötäelää.
Myös työyhteisössämme olen ihastellut mielessäni monesti sitä, miten meitä on siunattu erilaisilla lahjoilla ja joista kaikki muutkin saavat nauttia - yhteiseksi iloksi. On monia eri tavoin lahjakkaita ihmisiä. On niitä, joilla on ”laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta.” (1. Kor. 14:26) Sitten on teknisen ja käytännön työn taitajia ja on sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä; niitä, joilla on taito kulkea toisten ihmisen rinnalla ja myötäelää.
Työyhteisössämme olemme päässeet myös
keskenämme nauttimaan toistemme lahjoista ja ideoista esimerkiksi työaloittain
vaihtuvissa, joka kuukautisissa työneuvottelun aloittavissa aamuhartauksissa.
Olemme saattaneet istua eri tavoin pimennetyssä kirkossa eri puolilla, joskus
yksin, joskus yhdessä, omien ajatustemme ja Jumalan puhuteltavina. Olemme laulaneet
erilaisia hengellisiä lauluja milloin kitarasäestyksellä, milloin mitenkin.
Olemme saaneet hiljentyä koskettaviin rukouksiin työalamme ja koko maailman puolesta
tai kuulla vaikkapa tuoreita terveisiä jotakin työalaa hiljattain
koskettaneesta tapahtumasta. Olemme saaneet heittäytyä lapsiksi lasten
hartauden äärelle tai sytyttää tuohuksen läheisen muistolle, viettää
hiljaisen hetken. Niitä hiljaisia hetkiä ei varmaan kenelläkään ole liikaa tässä
kiivastahtisessa yhteiskunnassa.
Myös työyhteisömme
virkistyspäivien suunnitteluvastuu vaihtuu vuosittain. Tammikuun alussa
vietämme Tyky-päivää, elokuun loppupuolella meillä on työntekijäretki ja
joulusesongin alkupuolella kokoonnumme jouluruokailuun. Monenlaista paikkaa
on tullut nähtyä ja montaa eri liikuntalajia kokeiltua. En esimerkiksi itse olisi
elämäni aikana välttämättä kohdistanut matkaani Poriin Juseliuksen mausoleumille,
mikä oli hyvin vaikuttava paikka. Tai en olisi suunnannut Ahlströmin Ruukille
Noormarkkuun, enkä Kallon majakkasaarelle. Olisi myös kaupunkisota jäänyt
sotimatta ja marling pelaamatta.
Seurakunnassa nautimme myös monien
vapaaehtoisten lahjoista; kaikista, jotka laittavat itsensä likoon-yhteiseksi
hyväksi. Olemme iloisia kaikista, jotka tahtovat olla jakamassa osaamistaan
muille, auttamassa muita – ja aivan ilmaiseksi. Mutta tässäkin on hyvä huomata,
kuinka olemme ja saamme olla erilaisia. Ei kaikkien tarvitse olla vaikkapa
kirkkokuoron puheenjohtajia tai vapaaehtoisten vastuuryhmän jäseniä. Riittää,
että olet mukana sellaisena kuin olet.
Ihminen varmaan mielellään olisi
kovin lahjakas, monitaitoinen ja yltäisi aina huikeisiin saavutuksiin.
Valitettavasti emme lahjoistamme huolimatta aina tähän pysty, että olisimme aina
tyytyväisiä itseemme ja onnistumisiimme ja voisimme olla ylpeitä kaikista saavutuksistamme.
Uskon, että moni ihminen kipuilee oman riittämättömyytensä ja vajavaisuutensa
kanssa; että ei aina riitä - ainakaan itselleen. Ystävänpäivän seutuvilla ja
muulloinkin ihmisten olisi mielestäni hyvä opetella kultaista sääntöä, eli
että pyrkisimme tekemään toisillemme sitä, mitä toivoisimme itsellemmekin
tehtävän: Hyväksymistä, arvostamista, kunnioittamista ja ystävällisyyttä –
kaikista puutteistamme ja vioistamme huolimatta. Kun tiedostaa sen, ettei itse
ole täydellinen ihminen eikä siihen kykene, on ehkä helpompi myös hyväksyä
muut ihmiset kaikkine puutteineen ja vikoineen. Armahtaa, ei tuomita.
Tällaisina Jumalan luomistyön
tuotoksina; vajaavaisina, mutta silti monilla lahjoilla siunattuina saamme tuoda
yhteiseen käyttöön ja yhteiseksi iloksi kaikki omat taitomme ja kykymme.
Lahjalaulun sanoin: ”Kiitos, että meitä
ohjaat yhteyteen siunaavaan. Opeta, oi Herra, meitä, omastamme jakamaan.”
Armollista ja ihanaa päivää juuri
Sinulle.
Paula Setälä
kirjoittaja työskentelee Alavuden seurakunnan kanttorina
Kommentit
Lähetä kommentti