Lahjoillasi meitä siunaat


Ihmisille on annettu monenlaisia lahjoja, kaikille jotakin. Olemme erilaisia, Jumalan luomistyön tuotoksia. Kahta samanlaista ihmistä ei ole, kaikilla meillä on omat taipumuksemme. Se on ihmeellistä, osa Jumalan suurta suunnitelmaa. Olen joskus ajatellut, ihmetellyt ja ihastellut, miten maailmassa riittää ihmisiä kaikkiin erilaisiin ammatteihin. Löytyy eri asioita kohtaan monenlaista taitoa, kykyä, valmiutta ja mielenkiintoa, mitä vaikkapa itsellä ei riittäisi.


Myös työyhteisössämme olen ihastellut mielessäni monesti sitä, miten meitä on siunattu erilaisilla lahjoilla ja joista kaikki muutkin saavat nauttia - yhteiseksi iloksi. On monia eri tavoin lahjakkaita ihmisiä. On niitä, joilla on ”laulu, opetus tai ilmestys, puhe kielillä tai sen tulkinta.” (1. Kor. 14:26) Sitten on teknisen ja käytännön työn taitajia ja on sosiaalisesti lahjakkaita ihmisiä; niitä, joilla on taito kulkea toisten ihmisen rinnalla ja myötäelää.
Työyhteisössämme olemme päässeet myös keskenämme nauttimaan toistemme lahjoista ja ideoista esimerkiksi työaloittain vaihtuvissa, joka kuukautisissa työneuvottelun aloittavissa aamuhartauksissa. Olemme saattaneet istua eri tavoin pimennetyssä kirkossa eri puolilla, joskus yksin, joskus yhdessä, omien ajatustemme ja Jumalan puhuteltavina. Olemme laulaneet erilaisia hengellisiä lauluja milloin kitarasäestyksellä, milloin mitenkin. Olemme saaneet hiljentyä koskettaviin rukouksiin työalamme ja koko maailman puolesta tai kuulla vaikkapa tuoreita terveisiä jotakin työalaa hiljattain koskettaneesta tapahtumasta. Olemme saaneet heittäytyä lapsiksi lasten hartauden äärelle tai sytyttää tuohuksen läheisen muistolle, viettää hiljaisen hetken. Niitä hiljaisia hetkiä ei varmaan kenelläkään ole liikaa tässä kiivastahtisessa yhteiskunnassa.

Myös työyhteisömme virkistyspäivien suunnitteluvastuu vaihtuu vuosittain. Tammikuun alussa vietämme Tyky-päivää, elokuun loppupuolella meillä on työntekijäretki ja joulusesongin alkupuolella kokoonnumme jouluruokailuun. Monenlaista paikkaa on tullut nähtyä ja montaa eri liikuntalajia kokeiltua. En esimerkiksi itse olisi elämäni aikana välttämättä kohdistanut matkaani Poriin Juseliuksen mausoleumille, mikä oli hyvin vaikuttava paikka. Tai en olisi suunnannut Ahlströmin Ruukille Noormarkkuun, enkä Kallon majakkasaarelle. Olisi myös kaupunkisota jäänyt sotimatta ja marling pelaamatta.

Seurakunnassa nautimme myös monien vapaaehtoisten lahjoista; kaikista, jotka laittavat itsensä likoon-yhteiseksi hyväksi. Olemme iloisia kaikista, jotka tahtovat olla jakamassa osaamistaan muille, auttamassa muita – ja aivan ilmaiseksi. Mutta tässäkin on hyvä huomata, kuinka olemme ja saamme olla erilaisia. Ei kaikkien tarvitse olla vaikkapa kirkkokuoron puheenjohtajia tai vapaaehtoisten vastuuryhmän jäseniä. Riittää, että olet mukana sellaisena kuin olet.

Ihminen varmaan mielellään olisi kovin lahjakas, monitaitoinen ja yltäisi aina huikeisiin saavutuksiin. Valitettavasti emme lahjoistamme huolimatta aina tähän pysty, että olisimme aina tyytyväisiä itseemme ja onnistumisiimme ja voisimme olla ylpeitä kaikista saavutuksistamme. Uskon, että moni ihminen kipuilee oman riittämättömyytensä ja vajavaisuutensa kanssa; että ei aina riitä - ainakaan itselleen. Ystävänpäivän seutuvilla ja muulloinkin ihmisten olisi mielestäni hyvä opetella kultaista sääntöä, eli että pyrkisimme tekemään toisillemme sitä, mitä toivoisimme itsellemmekin tehtävän: Hyväksymistä, arvostamista, kunnioittamista ja ystävällisyyttä – kaikista puutteistamme ja vioistamme huolimatta. Kun tiedostaa sen, ettei itse ole täydellinen ihminen eikä siihen kykene, on ehkä helpompi myös hyväksyä muut ihmiset kaikkine puutteineen ja vikoineen. Armahtaa, ei tuomita.

Tällaisina Jumalan luomistyön tuotoksina; vajaavaisina, mutta silti monilla lahjoilla siunattuina saamme tuoda yhteiseen käyttöön ja yhteiseksi iloksi kaikki omat taitomme ja kykymme. Lahjalaulun sanoin: ”Kiitos, että meitä ohjaat yhteyteen siunaavaan. Opeta, oi Herra, meitä, omastamme jakamaan.”

Armollista ja ihanaa päivää juuri Sinulle.

 

Paula Setälä
kirjoittaja työskentelee Alavuden seurakunnan kanttorina

Kommentit