Pieniä puhalluksia

Tänä aamuna kuuntelin podcastia, jossa puhuttiin siitä, että monella suomalaisella on tapana säästää kaikki vuoden lomat kesälle. Koko syksy, talvi ja kevät tehdään töitä hiki hatussa ja kesällä sitten palaudutaan 4-8 viikkoa loman merkeissä.

Podcastissa puhuttiin viisaasti siitä, kuinka tärkeää on pitää pieniä hengähdystaukoja läpi vuoden. Muuten voi käydä niin, että kesälomaan lataa aivan liikaa odotuksia tai on niin uupunut loman alkaessa, että lomasta useampi viikko menee fyysiseen (ja henkiseen) palautumiseen. Lomalle pitäisi jäädä silloin, kun olo on vielä virkeä. Tällöin energiaa jää lomasta nauttimiseen. 

Pääsiäinen taitaa monelle olla pieni puhallus keskellä kevättä. Muutaman päivän pituinen breikki arjesta. Meille papeille ja kanttoreille pääsiäinen on kaikkea muuta kuin hengähtämistä. Pääsiäinen on joulun rinnalla kiireisintä aikaa seurakunnassa – syystäkin! Onhan pääsiäinen Kristuksen ylösnousemuksen juhla, suurin juhla ja ilonaihe koko kristikunnassa. 

Juuri kiireimpinä aikoina on muistettava pitää huoli omasta jaksamisesta ja sisällytettävä pieniä puhalluksia pitkin kiireisimpiä työviikkoja. Pienet puhallukset ovat parhaimmillaan sellaisia hetkiä, joissa tekee itselle mieluisia asioita ja joissa pääsee irti työasioista. Itse kävin eilen puhaltamassa pääsiäisen kuormitusta nuotion äärellä. Pari tuntia metsän siimeksessä lataa akkuja oikealla tavalla ja antaa virtaa alkavaan työviikkoon.

Nuotiolla istuskellessa, luonnon ääniä ihmetellessä mielen valtaa Jeesuksen sanat: 

”Tulkaa minun luokseni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”

Liisa Toivonen

kirjoittaja toimii Alavuden seurakunnan pappina