Mennyt talvi vei voimat ja ilon, mieli pusertui kasaan. Tilalle tulivat voimattomuus ja väsymys. Alkuvuoden vaikeudet söivät ilon elämästä. ”Jos voisin, poistaisin tämän huhtikuun kalenterista!”, parahdin muutama viikko sitten. On tuntunut siltä, että kaikki kivet on käännetty, kaikki mahdollisuudet käytetty, mitään ei ole enää tarjolla. Voimattomuus ja väsymys ovat ja pysyvät.
Ei riittänyt, että poikaamme koulukiusattiin, vaan myös tyttäremme joutui fyysisesti kiusatuksi lähinnä puolustettuaan pikkuveljeään. Ei kai siis ihme, että ilo on ollut kadoksissa.
Sitten saapui se eräs huhtikuinen päivä, kun ilo palasi taloon. Ilo tuli yllättäen – enää ei väsyttänytkään, olo ei ollut voimaton. Vähitellen heräiltiin talvihorroksesta yhdessä ulkona heräilevän luonnon kanssa, eikä huhtikuun tuntunut enää pahalta – muistimme jälleen kaikki huhtikuun iloiset asiat.
Ilon toivat taloon tyttäreni ystävät, jotka toivat mukanaan myös juhlan! Iloa taloomme toi myös poikamme pohdinta kaverin synttärilahjasta. Pitkään mietittyään ja pohdittuaan vaihtoehtoja, hän halusi yllättää ystävänsä itse istutetulla kukalla (ks.kuva)! Yllätys olikin hurjan mieluinen ja voi miten iloinen pieni poika syntymäpäiväjuhlille lähti. Ilo läikkyi ja pyörä kulki tavallista kovempaa, kun lahjakassissa oli jotain sellaista, jota kukaan ei osannut arvata.
Monica Vikström-Jokela kuvaa kirjassaan Aika pyhä! iloa seuraavalla tavalla: "Ilo on kaikista tunteista pyhin. Kaiken pyhän ydin on ilo."
Mitä minulle jää jos minulta viedään ilo? Jo ensimmäinen pääsiäinen jätti meille jälkeensä ilon. Opetuslasten ilo Herransa ylösnousemuksesta on meille vielä tänäänkin esimerkkinä. Ehkä sinäkin kävit katsomassa pääsiäisen aikana Alavuden kirkossa esitetyn pääsiäisnäytelmän? Pääsiäisen ydinsanoma on ilo. Kävin katsomassa myös Lapualla pääsiäiskuvaelman, jonka päätöslaulu on soinut päässäni viime viikot:
”Iloitkaa ihmiset, kevätauringon lämpimän alla! Kuolema on voitettu, Kristus ylösnoussut on! Iloitkaa, ihmiset, kevätlintujen laulujen aikaan. Kuolema on voitettu, Kristus ylösnoussut on! Iloitkaa, ihmiset, kevätvirrat jo juoksevat joissa. Kuolema on voitettu, Kristus ylösnoussut on!.” (Heini Kataja-Kantola, Iloitkaa ihmiset)
Minulle tämän laulun myötä kuolema on muistutus raskaasta keväästä, pimeästä ja synkästä ajanjaksosta, onneksi se on nyt ohi.
Nyt on valon aika, nyt on ilon aika. Ilo on tullut kotiimme!
Sanna Mehtälä
kirjoittaja työskentelee varhaisnuorisotyönohjaajana
Alavuden seurakunnassa
Kommentit
Lähetä kommentti