Aurinko
alkoi laskea. Oli lämmin kesäilta. Iltavuoro kesätyöpaikassa oli ohi. Astuin
vaatimattomaan menopeliini ja aloin ajella kotiin. Avatessani matkaradion
kuulin, kuinka saarnamies oli lopettamassa puhettaan. Puheen lopuksi hän päätti
kertoa erään julistushistoriansa vaikeimman tilanteen, minkä oli kokenut.
Laitoin ääntä kovemmalle ja pysähdyin kuuntelemaan. Nyt tulee varmasti jotakin
mielenkiintoista.
Saarnaaja
kertoi toimittajasta, joka tuli hänen puheensa jälkeen kysymään häneltä
seuraavan kysymyksen: Miten sinun Jeesuksesi voi auttaa niitä 17 000 lasta,
jotka joka päivä kuolevat nälkään? Hän kertoi menneensä hämilleen, eikä kokenut
osaavansa vastata. Hän oli hetken hiljaa, rukoili mielessään ja vastasi:
”Minun
Jeesukseni opettaa ihmisiä rakastamaan toisiaan ja kantamaan toistensa
taakkoja. Minun Jeesukseni opettaa, että jos sinulla on ylimääräinen vaate,
anna se sille, jolla ei ole. Ja jolla on ylimääräistä ruokaa, tehköön samoin.
(Luuk. 3:11) Maailmassa on aivan tarpeeksi ruokaa, ettei kenenkään tarvitsisi
nähdä nälkää. Maailmassa on aivan tarpeeksi resursseja ruuan jakamiseksi
kaikille. Maailmassa on aivan tarpeeksi osaavia
ihmisiä järjestämään tämä jakeluprosessi. Ja maailmassa on aivan
tarpeeksi rahaa tämän suuren operaation järjestämiseen. Mutta ihmisiltä puuttuu
rakkaus.
Ihmiset ovat liian mukavuudenhaluisia. Joka viides sekunti kuolee yksi lapsi nälkään, mutta silti ihmiset antavat liiastaan vain hiluja, kun jokin keräys hädänalaisille järjestetään. Jos jokainen toimisi Jeesuksen ohjeen mukaan, ei kenenkään tarvitsisi kärsiä vilua tai nälkää. Jos tapahtuisi ajatusmaailman vallankumous ja ihmiset alkaisivat konkreettisesti noudattaa tätä Jeesuksen ohjetta, maailma muuttuisi. Tällä tavalla minun Jeesukseni haluaa auttaa, mutta kuinka moni haluaa kuulla häntä?" Toimittaja sai vastauksensa ja lähti pois.
Ihmiset ovat liian mukavuudenhaluisia. Joka viides sekunti kuolee yksi lapsi nälkään, mutta silti ihmiset antavat liiastaan vain hiluja, kun jokin keräys hädänalaisille järjestetään. Jos jokainen toimisi Jeesuksen ohjeen mukaan, ei kenenkään tarvitsisi kärsiä vilua tai nälkää. Jos tapahtuisi ajatusmaailman vallankumous ja ihmiset alkaisivat konkreettisesti noudattaa tätä Jeesuksen ohjetta, maailma muuttuisi. Tällä tavalla minun Jeesukseni haluaa auttaa, mutta kuinka moni haluaa kuulla häntä?" Toimittaja sai vastauksensa ja lähti pois.
Tämä 13 vuotta vanha muisto tuli mieleeni seuratessani muutama viikko takaperin Notre Damen paloa. Palo kosketti niin ranskalaisia kuin muitakin ihmisiä ympäri maailmaa. Hyvin nopeasti Notre Damen korjaukseen alkoi sataa avokätisiä lahjoituksia. Juuri tässä edesmenneen julistajan Kalevi Lehtisen sanat kävivät konkreettisesti toteen. Miljardöörit suorastaan kilpailivat siitä, kuka lahjoittaa ja miten paljon. Tähän mennessä lahjoituksia on kertynyt ainakin 900 miljoonan edestä. Somessa lahjoitusbuumi herätti kritiikkiä. Moni mietti, miten rahaa voi löytyä hengettömille kiville, muttei eläville ihmisille, jotka kärsivät köyhyydestä, nälästä ja koulutuksen puutteesta. MTV:n sivuillakin eräässä otsikossa luki:”Ihmiset voisivat ratkaista maailman suuria ongelmia, jos heitä vain kiinnostaisi.”
Me siis voisimme tehdä suuriakin asioita, jos
meillä olisi siihen motivaatio. Yhdessä voimme tehdä enemmän, mutta mistä saisimme
motivaation auttaa toisiamme sen sijaan, että auttaisimme rakennuksia? Mikä
motivoi sinua tänä päivänä tekemään hyvää lähimmäisesi hyväksi? Ehkä se kuitenkin on
Jumalan silmissä suurempaa kuin isot pyhät rakennukset. Vai mitä mieltä sinä
olet? ”Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja
lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja
ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön
varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi."- Jes. 58:9-10 -
Juho Loukasmäki
kirjoittaja työskentelee nuorisotyönohjaajana
Alavuden seurakunnassa
Kommentit
Lähetä kommentti