Kesäseuroissa

Kesä alkaa olla jälleen takana ja siirrymme syksyyn. Akut ladattuina aloittelemme syksyn puuhia kouluissa, kerhoissa ja joka paikassa. Kesä monine tapahtumineen on enää muisto vain ja haikeina muistelemme kenties menneen kesän monia ihania hetkiä ja odottelemme jo seuraavaa kesää.

Kesä on monen juhlan aikaa ja usein kesäohjelmaan kuuluukin myös käynti joillain kesäjuhlilla. Itsekin olen lapsesta saakka tottunut käymään suviseuroissa, mikä onkin Suomessa järjestettävistä hengellisistä kesäjuhlista suurin. Tänä vuonna Muhoksen Matokorven peltoaukioille kokoontui n. 70 000 sanankuulijaa.

Kesäseurat ovat monen ihmisen kesän kohokohta, kauan odotettu tapahtuma. Lomat suunnitellaan seurojen mukaisesti ja seuramatkaan varustaudutaan hyvissä ajoin. Seuroissa on mahdollista olla paitsi Jumalan sanan kuulossa, myös tavata ystäviä, sukulaisia ja tuttavia ehkä pitkienkin matkojen päästä ja pitkän ajan jälkeen. Voidaan sopia tapaamisia ja vaihtaa kuulumisia, ehkä majoittuakin lähekkäin.

Seuramatkaan voidaan yhdistää myös jokin lomareissu ennen tai jälkeen seurojen. Mekin vierailimme tänä vuonna Hailuodossa, entisellä työpaikkakunnallani. Oli mukava verestää muistoja ja katsella kauniita maisemia. Myös seurapaikan maantieteellinen sijainti tuo aina lisämausteensa seuroihin; on kiinnostavaa tutustua Suomessa eri seutuihin ja paikkoihin. Itseeni teki tänä kesänä vaikutuksen mm. Tyrnävän laajat perunapellot.

Kesäseurojen järjestäminen vaatii aina paljon työvoimaa, talkoohenkeä. Jo monta vuotta ennen suuria kesäseuroja täytyy tapahtumaa suunnitella ja organisoida, jakaa vastuuta ja työtehtäviä. Lähialueen ihmiset ovat yleensä järjestelyvastuussa, mutta kaikille halukkaille riittää työvuoroja. Itseäni ilahdutti jälleen mm. suviseuroissa lasten ja nuorten halukkuus työvuoroihin. Kaikille halukkaille ei kuulemma riittänytkään töitä, vaan työvuoroja täytyi keksiä lisää!

Työvuorossa voi tuoda oman panoksensa seurojen onnistumiseen ja saada siitä itselleen iloisen mielen. Olin Alajärven kesäseuroissa tänä kesänä yhtenä seurasäestäjänä. Oli mukavaa ja mielenkiintoista säestää suurta seurakansaa, sen voimallista laulua! Suviseuroissa olen monesti tykännyt tehdä jotain hieman erityyppistä työtä, siinä voi samalla kokea jotain uutta ja ainutlaatuista. Viime vuonna olin siivoamassa vessoja yhdessä innokkaan nuorisoporukan kanssa. Työ oli oikein mukavaa, tehdäänhän sitä vapaaehtoisena hyvällä ja huumorinkin sävyttämällä mielellä!

Kesäseuroissa näin monia sydämellisiä tapaamisia kaikenikäisten kesken; halattiin ja saatettiin jutella pitkään. Kuulin, kuinka monet ihmiset juttelivat aivan arkisista asioista; lomareissuista, lapsista yms. Mutta varmasti puheissa ja kohtaamisissa käsitellään myös elämän kipeitä asioita, sairauksia yms. Myös monissa esirukouksissa tuotiin pyydettäväksi rukouksia monien elämän vaikeuksien puolesta. Uskon silti, että elämän vastoinkäymisistä huolimatta ihmiset ajattelevat, että usko on ennen kaikkea elämää kannatteleva ja turvaava voima, suuri ilon aihe. Uskoon voi nojata myös vastoinkäymisten hetkellä.

Kaikkiin kesäseuroihin, missä olemme joskus olleet, emme lähteneet tänä kesänä. Reisjärven opistoseurojen aikaan olimme kotona mieheni töiden takia. Silloin pystyimme kuuntelemaan näitäkin seuroja kesäseuraradion kautta. Oikeastaan vielä enemmän tuli kuunneltua, mitä seurapaikalla ihmisten keskellä yleensä. Kotona saattoi ihan eri tavalla keskittyä puheisiin siinä kotitouhujen ohessa, ja radiosta tuli tauoilla myös monia hyviä juonnettuja ohjelmia. Oli oikein hyvät seurat.

Mitä kesäseuroista jää mieleen? Lähinnä mielessä on turvallinen olo siitä, että on saanut ja vieläkin saa olla Jumalan sanan kuulossa. Saa uskoa syntinsä anteeksi ja elää vapaana Jumalan lapsena. Jää mieleen ilo uskomisen lahjasta. Jää mieleen vapaa kesätunnelma, lomafiilis, leirielämä, matkustaminen, pakkaaminen, kävely ja vielä kerran kävely laajoilla seura-alueilla. Jää mieleen ystävät, sukulaiset ja kaikki tutut, joiden kanssa käytiin keskusteluja. Jää mieleen lapsen ilo kavereista, seuroista, jätskeistä ynnä muista seuraherkuista. Kotiin kantamisena tuli luettavaa talven varalle. Jää mieleen kauniit seura-alueet. Säät muistan, helteet jne. Ennen kaikkea muistan ihanat seurat ja sen, että odotan taas ensi kesää ja sen suuria seuroja, kesäseuroja!

Paula Setälä

kirjoittaja työskentelee Alavuden seurakunnan kanttorina