Kesän kääntyessä syksyä kohti olen todennut monelle
ystävälleni ja tuttavalleni: ”Toisinaan elämässä on vähän enemmän palasia ja
ruuhkaa soviteltavaksi yhteen, ja meillä taitaa olla juuri nyt tämä tilanne.” Samalla olen kuitenkin todennut rauhallisesti jotain siihen
suuntaan, että asioilla on aina tapana järjestyä ja uskon, että elämä kantaa,
meitä kannatellaan ja kannetaan. Erään sanonnan mukaan elefanttikin syödään
vain pala kerrallaan. Muutoksen tuulien keskellä voi ja saa olla rauhallinen.
Edetä askel askeleelta eteenpäin rukoillen ja luottaen, että elämäämme
kannatellaan ja johdatellaan jo edeltä valmistetuissa askelissa. Avatuista
ovista on vain astuttava johonkin uuteen, sillä paikalleen ei voi jäädä. Muutos elämässä on jatkuvaa ja väistämätöntä. Jokainen
eletty päivä ja kohtaaminen jokapäiväisessä arjessa toisten ihmisten kanssa
muuttavat meitä ja ajatuksiamme. Erään perheneuvojan sanoin: Elämä on huomenna jo väistämättä toisenlaista kuin tänään -
tahdoit tai et.
Muutoskohdat elämässämme ovat aina myös mahdollisuuksia kasvaa
ja kehittyä ihmisenä sekä oppia uutta. Joskus nämä prosessit tekevät kipeää ja
toisinaan taas asiat käyvät kivuttomammin. Muutoksen tuulien vastakohtana
ajattelen olevan omaan elämäänsä ja omiin luutuneisiin asenteihinsa paikalleen
juuttumisen. Ollaan juuttuneita negatiivisuuteen, valittamiseen ja kiittämättömyyteen. Olen
huomannut, että itselleni tällaisen muutosvastaisen ja ylikriittisen ihmisen
lähellä on vaikea olla ja hengittää vapaasti. Tällainen ihminen on kuin se
Harry Potter- kirjoista tuttu ankeuttaja, joka imee ilon toisten sieluista ja
saa muistamaan vain kamalimmat muistonsa. Valitettavasti negatiivinen elämänasenne ja uhriutumisen mieliala tarttuvat syyslenssun tavalla ihmisten
välisissä kohtaamisissa. Moni ankeuttaja levittää huomaamattaan pahaa mieltä
ympärilleen eikä haluakaan löytää muutoksesta mitään hyvää. Silloin helposti se
ihminen, joka on valmiimpi muutokseen ja ainakin kokeilemaan uutta, saa kokea
olevansa yksin, taistelevansa tuulimyllyjä vastaan sekä ahertavansa,
kehittävänsä ja unelmoivansa yksin. Tällöin riittää kuitenkin, että itse tietää
tekevansä omien arvojensa mukaisia valintoja, sitä mitä kutsumuksekseen kokee
ja suostuu kasvamaan muutosten mukana.
Muutoksen tuulien keskellä musiikki ja tietyt biisit ovat
sanomallaan ja sävelillään kantaneet askeleen kerrallaan eteenpäin. Kaiken
muutoksen pohjana on ihmisen tunne siitä, kuinka ”sinä et pääse putoamaan, rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan”, Juha Tapion sanoja lainatakseni.
Tuon rakkauden tulee tulla ihmisen ulkopuolelta, Jumalalta ja Luojalta, jolta
jokainen on saanut Elämän lahjan. Kun ihmisen syvin ”turva on Jumalassa,
turvassa on paremmassa,” virren 397 sanoin. Eniten olen kuitenkin kuunnellut
Juhani Tikkasen biisejä, joissa monessa lauletaan iankaikkisesti kestävästä
kristityn toivosta, omana itsenään kelpaamisesta sekä kristityn vastuusta
ja omien valintojen vaikutuksista.
Erityisesti biisi "Härkäinen talvi" korostaa kristityn omien
valintojen merkitystä ja kristityn vastausta Jumalan antaman
anteeksiannon edessä. Mikä on minun elämäni Jumalan kanssa, kun olen saanut
anteeksi? Olenko edelleen uhri omassa elämässäni vai pyrinkö anteeksiannon
kautta ja sen saatuani hyvään? Jotain samaa on siinä, kun Jeesus kysyy
sairaalta: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Eli jättää entisen taaksesi ja elää
armon voimalla ja sen varassa tästä eteenpäin? Anteeksi saatuaan saa jättää toisiin vertailun ja huomata
kutsun hyvään. ”Sul on kieli, jalat ja sydän, sä voit kirota tai maailmoja
rakentaa. Sulla on toivo saada anteeks, ei tarvii elää enää valheessa. ” Kumman
siis valitset elämäsi asenteeksi; uhriutumisen vai anteeksiannon tielle
lähtemisen ja pyrkimyksen kohti hyvää, elämänmuutostenkin edessä?
P.S. Keskiviikkona 2.10.2019 Juhani Tikkanen konsertoi Alavuden
kirkossa, tule kuulolle!
Sanna Loukasmäki
kirjoittaja on työskennellyt Alavuden
seurakunnassa suntiona
Kommentit
Lähetä kommentti