Uudet tuulet ja härkää sarvista kiinni


Kesän kääntyessä syksyä kohti olen todennut monelle ystävälleni ja tuttavalleni: ”Toisinaan elämässä on vähän enemmän palasia ja ruuhkaa soviteltavaksi yhteen, ja meillä taitaa olla juuri nyt tämä tilanne.” Samalla olen kuitenkin todennut rauhallisesti jotain siihen suuntaan, että asioilla on aina tapana järjestyä ja uskon, että elämä kantaa, meitä kannatellaan ja kannetaan. Erään sanonnan mukaan elefanttikin syödään vain pala kerrallaan. Muutoksen tuulien keskellä voi ja saa olla rauhallinen. Edetä askel askeleelta eteenpäin rukoillen ja luottaen, että elämäämme kannatellaan ja johdatellaan jo edeltä valmistetuissa askelissa. Avatuista ovista on vain astuttava johonkin uuteen, sillä paikalleen ei voi jäädä. Muutos elämässä on jatkuvaa ja väistämätöntä. Jokainen eletty päivä ja kohtaaminen jokapäiväisessä arjessa toisten ihmisten kanssa muuttavat meitä ja ajatuksiamme. Erään perheneuvojan sanoin: Elämä on huomenna jo väistämättä toisenlaista kuin tänään - tahdoit tai et.

Muutoskohdat elämässämme ovat aina myös mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä ihmisenä sekä oppia uutta. Joskus nämä prosessit tekevät kipeää ja toisinaan taas asiat käyvät kivuttomammin. Muutoksen tuulien vastakohtana ajattelen olevan omaan elämäänsä ja omiin luutuneisiin asenteihinsa paikalleen juuttumisen. Ollaan juuttuneita negatiivisuuteen, valittamiseen ja kiittämättömyyteen. Olen huomannut, että itselleni tällaisen muutosvastaisen ja ylikriittisen ihmisen lähellä on vaikea olla ja hengittää vapaasti. Tällainen ihminen on kuin se Harry Potter- kirjoista tuttu ankeuttaja, joka imee ilon toisten sieluista ja saa muistamaan vain kamalimmat muistonsa. Valitettavasti negatiivinen elämänasenne ja uhriutumisen mieliala tarttuvat syyslenssun tavalla ihmisten välisissä kohtaamisissa. Moni ankeuttaja levittää huomaamattaan pahaa mieltä ympärilleen eikä haluakaan löytää muutoksesta mitään hyvää. Silloin helposti se ihminen, joka on valmiimpi muutokseen ja ainakin kokeilemaan uutta, saa kokea olevansa yksin, taistelevansa tuulimyllyjä vastaan sekä ahertavansa, kehittävänsä ja unelmoivansa yksin. Tällöin riittää kuitenkin, että itse tietää tekevansä omien arvojensa mukaisia valintoja, sitä mitä kutsumuksekseen kokee ja suostuu kasvamaan muutosten mukana.
 
Muutoksen tuulien keskellä musiikki ja tietyt biisit ovat sanomallaan ja sävelillään kantaneet askeleen kerrallaan eteenpäin. Kaiken muutoksen pohjana on ihmisen tunne siitä, kuinka ”sinä et pääse putoamaan, rakastettu on oikea nimesi ja tulee nimenäsi olemaan”, Juha Tapion sanoja lainatakseni. Tuon rakkauden tulee tulla ihmisen ulkopuolelta, Jumalalta ja Luojalta, jolta jokainen on saanut Elämän lahjan. Kun ihmisen syvin ”turva on Jumalassa, turvassa on paremmassa,” virren 397 sanoin. Eniten olen kuitenkin kuunnellut Juhani Tikkasen biisejä, joissa monessa lauletaan iankaikkisesti kestävästä kristityn toivosta, omana itsenään kelpaamisesta sekä kristityn vastuusta ja omien valintojen vaikutuksista.
 
Erityisesti biisi "Härkäinen talvi" korostaa kristityn omien valintojen merkitystä ja kristityn vastausta Jumalan antaman anteeksiannon edessä. Mikä on minun elämäni Jumalan kanssa, kun olen saanut anteeksi? Olenko edelleen uhri omassa elämässäni vai pyrinkö anteeksiannon kautta ja sen saatuani hyvään? Jotain samaa on siinä, kun Jeesus kysyy sairaalta: ”Tahdotko tulla terveeksi?” Eli jättää entisen taaksesi ja elää armon voimalla ja sen varassa tästä eteenpäin? Anteeksi saatuaan saa jättää toisiin vertailun ja huomata kutsun hyvään. ”Sul on kieli, jalat ja sydän, sä voit kirota tai maailmoja rakentaa. Sulla on toivo saada anteeks, ei tarvii elää enää valheessa. ” Kumman siis valitset elämäsi asenteeksi; uhriutumisen vai anteeksiannon tielle lähtemisen ja pyrkimyksen kohti hyvää, elämänmuutostenkin edessä?


P.S. Keskiviikkona 2.10.2019 Juhani Tikkanen konsertoi Alavuden kirkossa, tule kuulolle!


Sanna Loukasmäki
kirjoittaja on työskennellyt Alavuden seurakunnassa suntiona

Kommentit