Uusia alkuja

Tänään katselen muistoissani eiliseen ja  huokaisen syvään: tuostakin tilanteesta selvittiin. Hymyilen ja viivähdän muistoissani tovin, silmäkulmassa kimmeltää kyynel. Monenlaiseen on tullut vedetyksi mukaan ja samalla olen kiitollinen siitä kaikesta, mitä olen kutsuttuna saanut tehdä. Muutamat kuukaudet harjoittelijana ja kesätyöntekijänä Alavuden seurakunnassa ovat vaihtuneet viransijaisuuteen ja sittemmin virkaan. Menneisiin työvuosiin on mahtunut lukemattomia lyhyempiä ja pidempiä kohtaamisia, iloa, kyyneleitä, tuskaa ja hikeä, onnistumisia sekä oppimisen kohtia.

Tämä alkanut syksy on ollut monin tavoin jännittävä. Perheestämme on lähdetty uusille urille poikamme aloitettua ensimmäisen luokan ja minun siirryttyä töihin Lapuan tuomiokirkkoseurakuntaan. Ensimmäiset päivämme uusissa ympyröissä ovat olleet täynnä tutustumista uusiin ihmisiin, toimintatapoihin ja -paikkoihin. Paljon uutta on edessä niin pojalla kuin äidillä, ja ainakin vielä olemme molemmat innoissamme!

Oppia haluan jatkossakin lisää, onhan työuraa edessä vielä pitkä matka ja työhön tarttuminen tuntuu tänä syksynä aivan erityisen jännittävältä. Nuorten gospel-kahvilat, isoskoulutus ja rippikoulutyöstä vastaaminen ovat asioita, joita saan opetella, kehittää ja ne ovat nyt työtä, jota minut on kutsuttu tekemään. Varhaisnuorisotyö Alavuden seurakunnassa jää kuitenkin muistoihini tärkeänä taitekohtana. Virkani on ollut minulle tärkeä kasvupaikka.

Huomasin keväällä alavireisyyttä katsellessani työmatkalla tuttua peltomaisemaa. Muistan miettineeni kuinka sadon kypsyessä minun on aika siirtyä uuteen. En näe kun sato niitetään, joku muu ehkä näkee. On ollut lohdullista ajatella, että kaikella on aikansa ja paikkansa ja se mikä jää kesken, saa sellaiseksi jäädä. Lopulta se on kai ihmiselämän kohtalo, aina jää jotain kesken. Viljan varttuessa pellolla kesän aikana muistelin sitä kaikkea hyvää, mitä olen vuosien aikana saanut kylvää. Minulla on ollut paikkani Alavuden seurakunnan historiassa. Nyt kun pellot työmatkani varrelta on suurelta osin puitu, on aika sulkea ovi ja on aika avata uusi ovi. Juuri nyt on hyvä, tällaisena, tässä ja nyt.

Toivon elämääsi runsasta Taivaan Isän siunausta ja syksyysi voimia, on sinulla edessäsi sitten uuden alun syksy tai tuttu ja turvallinen tie.

 

Sanna Mehtälä
nuorisotyönohjaaja, Lapuan tuomiokirkkoseurakunta

kirjoittaja on työskennellyt varhaisnuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa