Kummituspuvun jälkipyykki


Pyhäinpäivä on takana ja osa on muistellut poisnukkuneita läheisiä. Olet ehkä käynyt ihastelemassa hautausmaan mahtavaa valomerta. Mieleesi on palannut lämpimät muistot rakkaistasi, joiden haudalle veit kynttilän. Toiset ovat ehkä viettäneet hyytävän jännittävän juhlan kummituksineen ja kurpitsalyhtyineen. Ehkä he ovat pukeutuneet esimerkiksi liikenneonnettomuuksien uhreiksi irtoraajoineen ja ruhjottuneine kasvoineen luodakseen päätkääntäviä reaktioita kohtaamissaan ihmisissä.  
 
Minun lapsuudessani ei Halloweenista tiedetty mitään paitsi se, että joskus sen niminen leffa oli tullut TV:stä, eikä sitä ollut lupa katsoa. Kun kysyin lapsena vanhemmilta, mikä tämä juhla on, he sanoivat sen olevan amerikkalaisten versio pääsiäisvirpomisesta. Se, jos mikä, kuulosti hauskalta.  
 
Kun kävin juhlapyhien alla koulussa pitämässä aamunavausta, hämmästyin sitä, miten koulu oli koristeltu. Ensin hymyilin, mutta sitten katsoin tarkemmin koristeita. Maahan oli teipattu kuva, joka kertoi, että ”Tässä on maannut ruumis”. Luokkahuoneiden ikkunoihin oli maalattu verisiä kädenjälkiä ikään kuin kertomaan, että nämä uhrit eivät päässeet ulos luokkahuoneesta ennen kuin jotain kauheaa tapahtui. Oppilaat olivat pukeutuneet erilaisiin kauhuasusteisiin ja tunnelma oli synkkä. 
 
Jollekin tämä saattaa näyttäytyä jännittävänä seikkailuna tai irtiottona tylsästä kouluarjesta. Sitä se voi ollakin, mutta kun mietin mitä kaikkea lähellä ja kaukana on viime aikoina tapahtunut, ja miten se on kohdistunut nuoriin, nuoriin aikuisiin ja uhrien lapsiin, mietin, miksi tämän kaltaisten juhlien viettäminen ei tuota mitään ongelmaa.  
 
Näemme ympärillämme paljon pahaa ja kauheuksia, niin lähellä kuin kaukana. Uutisissa puhutaan paljon pelkoa herättävistä jutuista ja uhkakuvista. Miksi haluamme viettää juhlaa, joka rakentuu näiden teemojen ympärille? Jotkut lapset eivät uskalla mennä päiväkotiin, koska siellä ihmiset pukeutuvat kummituksiksi. Miksi kasvattajamme haluavat ilman ongelmia juhlia tällaista lasten kanssa? Olenko ainoa, joka näkee tässä ristiriidan? 
 
Koko päivä koulussa voi olla kauhuteemaa ja käytävillä voi vaeltaa zombeiksi pukeutuneita koulukavereita, mutta kun puhut nuorille kuolemasta ja jälleennäkemisen toivosta, sinulle lähetetään sähköpostia, että nuoret oireilevat, koska kerrot heille kuolemasta. Mitä ihmettä? Onko siis niin, että tällaisia kuolemaan, pelkoon, kauhuun, vainajahenkiin yms. perustuvaa juhlaa voi pitää kouluissa, päiväkodeissa ja muskareissa ilman ongelmaa, mutta se, että kerrot koulussa nuorille viestiä ”Älä pelkää, sinulla on arvo ja merkitys, olet rakastettu, elämä jatkuu, Jumala on hyvä”,  tuottaa sellaisia ongelmia, että koulut sulkevat ovensa. Enkä puhu vain omasta paikkakunnastamme, vaan yleisesti kehitys on sen suuntaista koko Suomessa. 
 
Pyhäinpäivässä ja Halloweenissä on kuolemaan ja menetykseen aivan eri lähestymiskulma. On paljon parempi juhlia valoa kuin pimeyttä, elämää kuin kuolemaa ja rakkautta kuin pelkoa. Näitä teemoja ja arvoja haluan välittää nuorille ja lapsille. Etkö sinäkin? 
 
 
Juho Loukasmäki 
kirjoittaja työskentelee nuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa

Kommentit