On yksi vuoden hektisimmistä ajoista käsillä: Täytyy valmistaa joulua! Miksikö, eikö joulu voisi tulla itsestään tai voisiko sen antaa myös liukua ohi, olla välittämättä? Vesa-Matti Loiri laulaa tunnetussa ja suositussa joululaulussaan, että ”näin sydämeeni joulun teen.” Monin keinoin koetammekin tehdä joulua: Täytyy leipoa, siivota, koristella, lahjoa, muistaa ja ties mitä kaikkea. Ja tämä tekeminen; jouluun monin tavoin valmistautuminen, se saattaa toisinaan jopa uuvuttaa.
Olin kuuntelemassa Pappi vai lääkäri - sarjan luentoa "Uupumus - aikamme elintasosairaus" Alavuden srk-talolla. Oli muuten hyvä ilta niin kuin pari edellistäkin kertaa, ja tupa oli aina täynnä väkeä! Täyttä asiaa aina niin lääketieteellisestä kuin teologisesta näkökulmasta!
Uupumus jouluvalmisteluissakin saattaa koskettaa erityisesti sellaista ihmistä, joka on hyvin velvollisuudentuntoinen, palvelualtis ja vaativa itseään kohtaan. Liian suuri työtaakka, aikapaine ja taukojen laiminlyönti voi altistaa uupumukselle. Hoidoksi uupumiseen suositeltiin mm. riittävää unta, liikuntaa ja psyykkistä irrottautumista työstä. Jo se, että tunnistaa palautumisen tarpeen, on avain uupumisesta selviämiseen. Työtä voi pyrkiä rajaamaan ja muuttamaan elämäntapojaan. Tämä koskee myös joulua. Jos jonain vuonna on jostain syystä vähemmän voimavaroja käytettävissä, on syytä miettiä, kuinka jouluvalmisteluista voitaisiin selviytyä vähemmälläkin.
Itsekin olen opetellut hölläämään ja sitä myötä nauttimaan enemmän jo joulun odotuksestakin. Olen opetellut mm. hankkimaan joululahjoja hyvissä ajoin, vaikkapa jo kesällä, ettei mitään jäisi viimetippaan. Muutenkin olen yrittänyt olla stressaamatta, vaikkei jouluvalmisteluja tulisikaan joka vuosi kovin paljoa tehtyä. Työnikin kun on sellaista, että joulun aikaan on tavallista enemmän menemistä ja tekemistä, monenlaista joulujuhlaa.
Työni vastapainoksi kaipaan erityisesti joulun aikaan rauhaa ja hiljaisuutta, sitä, että saan olla hetken pois kaikista ihmismassoista ja väkivirroista. Haluan rauhassa hengähtää, olla itsekseni, käydä lenkillä yms. Ihmetellä rauhassa talliin syntynyttä Vapahtajaa, joka tullessaan toi suurimman joululahjan, jonka voimme parhaiten vastaanottaa uskolla. Uskomalla syntinsä anteeksi voi saada sydämeensä pysyvämmän rauhan ja ilon kuin mitä kaikki kulutusmarkkinat tarjoavat.
Pappi vai lääkäri - illassa puhuttiin myös aikamme moniarvoisuudesta ja jatkuvasta valitsemisen pakosta. Jokaisen täytyy myös joulun aikaan valita, mikä on itselle joulussa tärkeintä: Se, että ostaa kaapit täyteen kaikenlaista joulutavaraa ja juoksee kaikkien tarjousten perässä, vaiko se, että ottaisi uskolla vastaan joulun lahjan. Joulun ydin on talliin syntynyt maailman Vapahtaja, joka ristillä kuollessaan sovitti syntimme. Kun pääsemme pureutumaan tähän joulun ytimeen, ei tarvitse olla niin oleellista, että joka paikka olisi kiillotettu ja kaikki jouluvalmistelut tehty. Joulu saapuu sydämeen, vaikka jotakin jäisi tekemättäkin!
Hyvää joulunalusaikaa sinulle!
Paula Setälä
kirjoittaja työskentelee Alavuden seurakunnan kanttorina
Kommentit
Lähetä kommentti