Moni lapsi ja nuori odottaa jouluna lahjapaketteja, mutta
suurempi toive mieluisten lelujen ja härpäkkeiden takana on toive aikuisen
aidosta, kiireettömästä ja ruutuvapaasta ajasta. Toive nähdyksi, kuulluksi ja
kohdatuksi tulemisesta. Toive syliin ottamisesta ja kannustavasta kosketuksesta.
Toive yhdessä syömisestä ja rennosta yhteisestä tekemisestä. Moni lapsi ja
nuori kaipaa kuulla myös hyviä sanoja itsestään, ei arviointia ja arvostelua,
vaan jotain myönteistä hänen persoonastaan, hyvien asioiden ja vahvuuksien
huomaamista, kehumista ja kannustusta. Ihan jokaisessa lapsessa ja nuoressa on aina
valtavan paljon hyviä asioita, kasvun ja oppimisen mahdollisuuksia. ”Minä olen ihme, suuri ihme ja kiitän sinua
siitä.” (Psalmi 139:14)
Kun heräämme huomaamaan hyvän itsessämme, toisissamme ja
ympärillämme – ja tietoisesti vahvistamme ja sanoitamme hyviä asioita, hetkiä
ja tunteita, hyvä elämässämme ja ympärillämme lisääntyy ja kasvaa. Vanha viisaus nimittäin on, että se mihin
kiinnitämme huomiota elämässämme ja mihin keskitymme, eli kumpaa eräässä vanhassa
intiaanitarinassa mainittua koiraa ruokimme, se vahvistuu ja kasvaa. Valitsenko
kiitollisen asenteen, joka ei pidä mitään asiaa elämässä itsestäänselvyytenä ja
ottaa elämän monet hyvät asiat lahjana vastaan? Vai valitsenko motkotuksen ja
valituksen päättymättömän tien? Kasvatanko aidolla kehulla, kiitoksella ja
kannustuksella vai moittivaan ja ojentavaan sävyyn? Kumpi kantaa elämässä
kauemmaksi: kepin vai porkkanan tarjoaminen, negatiivisuuteen vai
positiivisuuteen keskittyminen?
Lapsillemme olemme yrittäneet opettaa heitä tunnistamaan
päivän hyviä hetkiä siten, että illalla ennen nukahtamista he saavat kertoa,
mikä asia tai hetki heidän päivässään on ollut juuri sinä päivänä parasta. Itse
yritän miettiä päivän päätteeksi, mistä asioista tänään ja tällä hetkellä olen
kiitollinen ja mitkä kaikki asiat ovat nyt hyvin. ”Ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa,
puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee
kiitoksen.”( Kirje filippiläisille 4:8)
Mistä löytää sitten positiivisuuden ja kiitollisuuden lähde
omaan elämäänsä, jotta pystyy huomaamaan toisissa hyvän ja välittämään sitä
eteenpäin? Joulun lapsi kutsuu seimen, ristin ja tyhjän haudan äärelle ensin
meitä ihmettelemään antamiaan pelastuksen, anteeksiannon, armon ja rakkauden
lahjoja ja koko elämän lahjaa. Seimeltä, ristin ja tyhjän haudan juurelta
meidät lähetetään sitten eteenpäin kertomaan kaikille siitä, mitä olemme
saaneet ottaa vastaan. Jumalalle me
olemme hänen kallisarvoisia tähtilapsiaan, aarteitaan ja helmiään, niin
arvokkaita, että Hänen oli luovuttava ainoasta Pojastaan. Jumala ajattelee
meistä hyvää ja tahtoo meille parasta mahdollista elämää jo nyt Hänen lähellään
ja kerran perillä taivaan kodissa. Mutta
minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja
kerron kaikista hänen teoistaan. (Psalmi 73:28)
Joulun valoa, iloa ja rauhaa jokaisen vuoden päivään
toivoen,
Sanna Loukasmäki
kirjoittaja työskentelee suntiona Alavuden seurakunnassa
Kommentit
Lähetä kommentti