Rukous kantaa

Onko sinulla tapana rukoilla? Itse en ole mielestäni mikään hyvä enkä rutinoitunut rukoilija. Iltarukous on kuulunut tapoihini kyllä lapsuudessa, mutta aikuistuessa jokailtainen rukouskäytänne on jäänyt minulta pois, unohtunut pikkuhiljaa. Lapseni kanssa rukoilen kyllä iltarukouksen nykyisin joka ilta - ehkä se on samalla omakin iltarukoukseni.

Rukoillut olen toki silti elämäni aikana, satunnaisesti, jos en niinkään rutiininomaisesti. Voi olla pitkiä aikoja, että rukous unohtuu, eikä se ole niin tärkeä asia, mutta sitten olen saattanut taas kokea tärkeäksi tuoda jotain asiaa Jumalan korviin kuultavaksi. Uskon, että monta kertaa olen myös rukoillut aivan kuin huomaamatta, sitä itsekään tajuamatta. Esimerkiksi silloin, kun olen mielessäni toivonut kovasti jotain asiaa tapahtuvaksi.

Joskus rukousta voi olla vaikea pukea sanoiksi ja hienoiksi lauseiksi. Oma rukoukseni saattaakin olla usein hyvin lyhyt ja ytimekäs, esimerkiksi: ”Anna voimia.” Uskonkin siihen, että Taivaan Isä kyllä näkee ja ymmärtää rukouksemme, vaikkemme osaisi sitä hienosti ja pitkästi sanoittaakaan. Huokaus voi olla myös mitä suurin rukous; se voi sisältää kaiken oleellisen. Lasten virressä Rukous on silta lauletaan: ”Älä turhaan luule, ettet osaa rukoilla. Rukoukseen ei tarvitakaan paljon sanoja. Taivaan Isä kuulee pienen huokauksenkin. Tarpeesi Hän tietää sinuakin paremmin.”

Seurakunnan työssä tietenkin törmään monta kertaa rukoukseen. Aina en ajatuksissani työn ääressä aivan pysy kaikissa rukouksissa mukana, mutta on tuntunut hyvältä saada yhtyä yhteisiin rukouksiin, ja että myös meidän seurakunnan työntekijöiden puolesta rukoillaan. Monesti sakastissa ennen jumalanpalveluksen alkua saatamme rukoilla mm. että ”vapauta meistä pelko, jännitys ja turhat ajatukset.” On levollisempi mieli ryhtyä toimituksiin, kun on ensin saanut yhdessä rukoilla. Jotain oleellista tuntuu jäävän pois, jos rukous jostain syystä unohtuu.

Seurakunnassamme on myös monia vapaaehtoisia hyviä esirukoilijoita, joiden laatimia rukouksia olen ihaillen monesti kuunnellut - jostain heille vain löytyy sopivat sanat. Jumalanpalveluksissa voidaan myös rukoilla seurakuntalaisten jättämien esirukousten puolesta. Paljon tarvitaan rukousta. Elämään mahtuu paljon vaikeita ja kipeitä asioita, kriisejäkin, jolloin tarvitaan rukousta. Rukous voi tietenkin olla myös kiitosta kaikesta siitä hyvästä, mitä Jumala on meille suonut.

Viime aikoina olen huomannut, että olen tarvinnut taas rukousta ja uskon, että en ole ainoa. On tullut niin monia ihmeellisiä, yllättäviä ja epävarmojakin asioita yhtäkkiä eteen, ettei oikein ole tiennyt, miten tulevaisuus jatkuu tästä eteenpäin. Kaiken hämmennyksen keskellä on ollut tarpeen huokaista Jumalalle: ”Siunaa ja varjele meitä.” Tämä on nasevasti usein oma ytimekäs rukoukseni ja siihen tahdon sisällyttää kaikki asiat ja ihmiset. Toivon, että Jumala varjelisi meitä kaikkia kaikelta pahalta, vaikkapa koronalta, ja että Jumala siunaisi ja johdattaisi meitä elämämme aikana. Ja niin Hän tietenkin tekeekin.

On sanottu, että sodan aikana Suomessa rukoiltiin paljon. Nyt olemme toisenlaisissa poikkeusolosuhteissa ja taas tarvitaan paljon rukousta. Toivon, että tämän kriisin myötä seuraisi ainakin enemmän sellaista hyvää, että ihmiset lähentyisivät Jumalaa vaikkapa rukouksessa ja huomaisivat, kuka elämäämme loppujen lopuksi ohjaa.

Ihmeellisiä ovat sinun tekosi. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut. Kuinka ylivertaisia ovatkaan sinun suunnitelmasi, Jumala, kuinka valtava onkaan niiden määrä! Jos yritän niitä laskea, niitä on enemmän kuin hiekanjyviä. Minä lopetan, mutta tiedän: sinä olet kanssani. (PS. 139)

Paula Setälä

kirjoittaja työskentelee kanttorina Alavuden seurakunnassa