Mitä tarkoittaa kotikirkko nykyajan ihmiselle? Kotia kirkossa, kirkkoa kotona vai sitä, että kirkkoon on hyvä tulla ja siihen liittyy tunteita ja muistoja aivan kuin kotiin liittyy? Vai onko se tunnetila; tähän kirkkoon, tähän seurakuntaan minä haluan kuulua?
Netti on mahdollistanut myös jumalanpalvelusten shoppailun kotisohvalta. Tuo ilmiö on mahdollistanut, että enää ei tarvitse ”tyytyä” vain oman seurakunnan papin sunnuntai-saarnaan, vaan voit valita ketä kuuntelet ja missä kuuntelet. Ja mikä parasta, koska kuuntelet!
Enää ei kirkko ole fyysisesti samanlainen kohtaamispaikka kuin se ennen aikaan oli. Isoäidilleni kirkko oli kuin koti. Kirkkoon lähdettiin hyvissä ajoin ja tutulle penkille oli mukava istua. Harvoin mummu kuitenkaan istui suoraan penkille, vaan ensin kierrettiin tervehtimässä kaikki tutut ja vähän tuntemattomammatkin kirkossakävijät. Saattoipa mummu piipahtaa sakastissakin ennen jumalanpalvelusta tervehtimässä pappia. Kirkossa oli tärkeää tarkkailla, keitä on paikalla ja kuka puuttuu. Pienet lukutehtävät tai kolehdinkanto olivat kunniatehtäviä.
Kotona kahvipöytä oli aina katettu valmiiksi kirkkokahveja varten. Toisinaan kahvivieraat olivat etukäteen kutsuttuja sukulaisia ja ystäviä, toisinaan taas kutsut jaettiin spontaanisti kirkon käytävillä tavatuille tuttaville. Sunnuntai oli hieno päivä ja siitä nautittiin täysin rinnoin. Juhannuksena mummu pukeutui kirkkoon kansallispukuun.
Vaikka kirkon ovi ei aukene samaa tahtia kuin ennen, ei pyhä ole kadonnut mihinkään. Nykyään sen voi löytää oman sohvan nurkasta tai vaikka puutarhakeinusta.
Henriikka Leppämäki
kirjoittaja työskentelee vs.varhaisnuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa
Kommentit
Lähetä kommentti