Mietteitä viransijaisuuden päättyessä


Ajelin tänä aamuna Hyvinkäältä Alavudelle ja mietin, kuinka tutuksi reitti on tullut viimeisen kymmenen kuukauden aikana. Tänään oli hyvä ajokeli, liikennettä oli vähän ja oli hienoa katsella nousevaa aurinkoa. Monta kertaa talven aikana ajokelit olivat aika huonoja, satoi lunta tai räntää, kun lähdin väsyneenä töiden päätteeksi kohti Hyvinkäätä. Kuuntelin siinä ajaessani radiota ja hartaita säveliä, kun sieltä soi korviini virren 968 toinen säkeistö: ”Voin ristiin luottaa täällä. Se loistaa tieni päällä. Se vaaran alta päästää ja kuolemalta säästää.” Siinä kirkastui minulle se tosiasia, että ilman Taivaan Isän varjelusta en ehkä olisi jaksanut ajella näitä matkoja.

Toisaalta mielessä oli myös haikeutta, kun ajattelin että tämä on viimeinen kerta, ennen kuin jään lomalle ja työni Alavuden seurakunnassa loppuu. Siinä oli hyvää aikaa miettiä, miten olen työni tehnyt ja millä tavalla olen pappina kohdannut ihmisiä, niin työtovereita kuin seurakuntalaisia. Itse olen saanut tuntea, kuinka minut otettiin vastaan rakkaudella ja lämmöllä, niin työtovereiden kuin seurakuntalaistenkin taholta. Siitä suuri kiitos teille kaikille. Haluan myös onnitella kaikkia Alavuden seurakunnan jäseniä siitä, kuinka teillä on seurakunnassa hyvät työntekijät ja hyvä työyhteisö. Täällä on innostunut, rento ja kannustava työilmapiiri, kaikki ovat yhteisellä asialla.  He toimivat Kristuksen työtovereina, hänen käsinään ja jalkoinaan tässä seurakunnassa ja maailmassa.

Siinä autoa ajaessa tuli hyvä mieli, kun teitä ajattelin ja kuuli virren 968 neljännen ja viidennen säkeistön: 4; ”En jaksa ihmisvoimin. Suo että oikein toimin, niin työni täällä täytän ja kaikki lahjat käytän. 5; ”Näin Kristus-kalliolla saan suojassasi olla. Kun vihdoin silmät suljen, niin taivaan riemuun kuljen.”


Taivaan Isän siunausta loppukesään ja syksyyn teille kaikille, rakastakaa toisianne.

Terveisin, 

Arto Maliniemi

vs. seurakuntapastori 

Kommentit