Parkkisakko

 

Muistan joskus nuoruudessani, kun sain parkkisakon. Opiskelijalla olivat rahat tiukassa ja sakko tuntui kovasti ruokabudjetissa. Valittelin saamaani lappuliisan tervehdystä. Vanhempani säälivät minua ja maksoivat tuon parkkisakon puolestani. Oloni oli helpottunut, kun sakko oli maksettu. Tiesin, että saan seuraavalla viikolla syödä muutakin kuin näkkileipää ja makaronia.

Saadakseni ajatuksiani hetkeksi muualle moisesta koettelemuksesta avasin TV:n. Katselin verorahoilla tuotettua ohjelmaa, missä keskusteltiin maailmankatsomuksista. Siinä kristinuskon sanomaa epäilevä haastateltava sanoi, ettei kristinuskon sanoma voi olla totta, koska sen viesti on niin barbaarinen. Hänen mielestään on järkyttävää, että isä antaa poikansa tapettavaksi ja tätä kärsimysnäytelmää aikansa katsottuaan, isä leppyy ja antaa anteeksi. Tällainen vanhempi ei voi olla terve. Jos kristinusko olisi totta ja Jumala olisi kaikkivaltias, hän kykenisi antamaan anteeksi ilman uhreja tai kärsimystä.

Jäin miettimään haastateltavan väitettä. Mielestäni kysymys on hyvä, mutta ajatuksen kulku ei ole sitä, mitä kristinuskossa asiat nähdään ja opetetaan. Kristinuskossa ei ole ideana, että joku vanhempi lähettää jonkun alhaisemmaksi katsotun lapsensa kärsimään. Nimitys Jumalan Poika kertoo enemminkin tehtävän jaosta kolminaisuudessa kuin biologiasta. Kristinuskossa Jumala itse tulee ihmiseksi Jeesuksessa. Jeesus ei ole Jumalasta irrallinen sijaiskärsijä, vaan Jumala itse kärsii vapaaehtoisesti ihmiselämän kovimmat kärsimykset: ystävien hylkäämisen, kivun, kuoleman ja jopa Jumalan hyljätyksi tulemisen. Kuolema on jokaisen ihmisen edessä ja sen lisäksi syntimme erottaa meidät Jumalasta. Jeesus tosin on voittanut kuoleman, eikä synnillä ole valtaa kristittyihin. Kristinuskossa ihmisellä on ikuinen elämä Jeesuksen tähden ja hänen ansioistaan. Jos näin on, ei kaikki pääty kuolemaan ja meillä myös jälleennäkemisen toivo. Tämä on kristinusko pähkinänkuoressa.

Edellä huomaa, että kristinuskon sanoma on varsin erilainen kuin se, mistä haastateltava puhui. Mutta tässä ei vastattu siihen, mihin uhria tarvitaan? Puhutaanhan Jeesuksen kertakaikkisesta uhrista Raamatussa moneen kertaan. Jos mietitään vaikka saamaani parkkisakkoa. Olisiko ollut oikein olla maksamatta parkkisakkoa, jättää rike huomiotta ja jatkossakin parkkeerata väärin? Tai olisiko oikein katsoa näpistyksiä läpi sormien ja aiheuttaa kauppiaalle tappiota. Ei ole. Kummastakin saa kaivaa kuvetta korvaukseksi. Jos me vaadimme oikeutta, niin miksi ei Jumala vaatisi? On oikein, että rike huomataan ja se sovitetaan. Ei ole reilua, että asioita katsotaan läpi sormien. Jos ihminen ei koskaan pysähdy miettimään tekojensa seurauksia, eihän koskaan opi mitään.

Sen sijaan Jeesus tekee vaadittavan korjausliikkeen puolestamme, koska hän haluaa auttaa. Aivan kuten vanhempani halusivat auttaa minua parkkimaksun kanssa ja maksoivat sen puolestani. Heitä ei pakotettu siihen. Näin myös kristinuskon Jumala haluaa auttaa meitä. Se, että rangaistus on niin kamala, kuin Jeesuksella oli, kertoo siitä, että synti on vakava asia. Ei mikään pikku juttu. Mutta miksi Jumala teki, niin kuin teki? Siksikö, että olemme niin hyviä tyyppejä? Ei, vaan siksi, että olemme hänen lapsiaan: rakkaita ja arvokkaita. Joskus kristinuskon perusteiden kertaaminen tekee hyvää sielulle ja mielelle.

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä”  -Joh. 3:16-

Juho Loukasmäki

kirjoittaja työskentelee nuorisotyönohjaajana Alavuden seurakunnassa