Eräänä syyskuun iltapäivänä kirjoittaessani työhakemuksia
seurakuntapastoriksi, puhelimeni soi. Alavuden kirkkoherra Jussi
soitti ja kyseli kuulumisia. Puhelun päätteeksi työnhakuprosessi lähti
liikkeelle ja pyörät pyörimään.
Ja tässä sitä nyt ollaan. Alavudella, seurakunnan virastolla,
työhuoneessa, jonka ovenpielessä lukee oma nimeni. Monta kysymysmerkkiä tuon
syyskuisen puhelun ja tämän päivän välissä on ollut – ja varmasti tulee
jatkossakin olemaan.
Olo on erään biisin sanoin kiitollinen, siunattu,
onnellinen. Silti monta kysymystä on käynyt mielessä. Epävarmuuden, monien
hoidettavien asioiden ja käytännön järjestelyiden keskellä ajatukset ovat
toisinaan kulkeneet rataa: Entä jos piispa ei jostain syystä vihikään minua
papiksi? Entä jos juhlavaatteet eivät ehdi tulemaan ajoissa? Entä jos
virkatodistus hukkuu postissa? Entä jos auto-, asunto- ja muuttoasiat eivät
järjesty? Entä jos en viihdykään Alavudella?
Edellä olevista ajatuksista voi päätellä, että olen toisinaan
kova jossittelemaan asioita. Ehkä tunnistat itsesi joissain tilanteissa
samasta? Pidemmän päälle jossittelu ja murehtiminen vie kuitenkin paljon
ylimääräistä energiaa.
Minua on konkreettisesti auttanut perinteinen asioiden
listaaminen ylös. Tein itselleni Excel-taulukon, johon eri välilehdille
kirjasin kaiken, mitä pappisvihkimystä, muuttoa ja autoa varten täytyy hoitaa.
Kirjasin ylös myös sen, milloin mikäkin asia olisi hyvä tehdä ja milloin on
ehdoton deadline asian hoitamiselle. Taulukko auttoi konkretisoimaan sen, mitä
kaikkea on käytännössä tehtävä. Kanssamurehtijoille voin suositella samaa. Myös
eräänlainen huolihetken pitäminen on rauhoittanut mieltä. Sen idea on juurikin
kirjoittaa ylös asiat, jotka mietityttävät ja käyttää rajattu aika asioiden
ratkaisujen pohtimiseen. (katso huolihetkestä lisää täältä https://www.ttl.fi/wp-content/uploads/2016/12/Ohje_5.pdf).
Vaihtoehtoisena ajatuksena negatiiviselle jossittelulle ja
asioiden vatvomiselle olen alkanut esittämään ajatusta Mitä jos kaikki
meneekin hyvin? Asioilla on tapana järjestyä, tavalla tai toisella. Uskon
myös, että voimme luottaa kaikki murheemme ja jossittelumme kaikkivaltiaan,
armollisen ja rakastavan Jumalan käsiin.
Entä jos kaikki menee juuri niin kuin on tarkoitettu?
Ellen Kiviharju
seurakuntapastori
Kommentit
Lähetä kommentti