"Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä huisketta, salaisuus kuisketta, siinäkö joulun on?" Nämä laulun sanat pyörivät mielessäni, kun selailen puhelimeni näytöltä jouluisia kuvia ihmisten kodeista.
Seuraan mielelläni tuttujen ja tuntemattomienkin jouluvalmisteluita sosiaalisessa mediassa. Nykyään
käytetään paljon aikaa kodin koristeluun ja herkkuja valmistetaan varastoon jo
hyvissä ajoin. Välillä jopa kateellisena seuraan kauniita, siistejä koteja, kun
itse väsyneenä sammutan vain valot, etteivät jaloissa pyörivät pölypallot olisi
näkökentässä.
Minun valmisteluihini kuuluu
kynttelikkö ikkunalle ensimmäisenä adventtina ja amaryllis olohuoneen pöydälle.
Siitä pikkuhiljaa koristeet löytävät paikkansa ja viimeisenä paraatipaikalle
asetetaan joulukuusi aatonaattoiltana. Siinä se saa ilahduttaa meitä jopa Nuutin
päivään saakka, jos vain neulaset pysyvät oksilla.
Erilaisia sisustusryhmiä
seuranneena huomaan, että kodit ovat jo nyt täydessä loistossaan. Ymmärrän
kyllä, itsekin pidän joulukoristeista ja valoista. Mutta heti uuden vuoden
aattona toiset jo siivoavat koristeet pois kyllästyneenä. Välillä minua
harmittaa, koska joulua alettiin viettää jo joulukuun alussa, eikö hieman
rauhallisempi tahti riittäisi. Toki, mitä kauemmin joulua juhlii, sitä lyhyempi
on odotusaika seuraavaan jouluun. Puolensa kaikella!
Hyvää adventin aikaa, annetaan joulun tekeytyä
hiljalleen sydämiimme.
Henriikka Leppämäki
vs. varhaisnuorisotyönohjaaja, vs.lähetyskasvatussihteeri
Kommentit
Lähetä kommentti