Jutteleksä aamulla?

 

Ex-ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen ja ex-painija Petra Olli vaihtoivat päiväksi urheilulajejaan ja testasivat omaa osaamistaan toistensa lajissa. Tästä lajivaihdoksesta oli tehty mielenkiintoinen tv-ohjelma. Urheilustudion Jatkoerä-ohjelmasta selviää muun muassa, miten Mäkäräinen onnistui pudottamaan painoaan, ja mitä tekemistä pankkikortilla ja saunalla oli asian kanssa. Saat myös selville, miten hyvin Olli osui tauluun ja kuinka korkealla sykkeet huitelivat.

Sekä Mäkäräinen että Olli ovat olleet huippuja lajissaan. He ovat luoneet kotikatsomoihin jännitystä ja suuria tunteita useita kertoja vuosien varrella. Minäkin olen löytänyt tieni television ääreen, kun mitaleja on jahdattu tosimielessä. On ollut hienoa katsoa, kun äärimmäisen kova harjoittelu tuottaa huipputuloksia maailmassa. Silloin on ollut hieno olla suomalainen ja elää mukana onnistumisen huumassa. On ollut upeaa myös tutustua näiden naisten persoonaan ja ajatuksiin. Hattu päästä, sanon minä.

Jatkoerä-ohjelmassa Mäkäräinen ja Olli olivat myös aamupalalla syöden toistensa aamupalan. Olli sai eteensä ison annoksen monenlaista ja Mäkäräinen joutui hörppimään pelkkää kahvia. Ihmettelyn ohessa käytiin syvällisiä keskusteluja. Yksi pieni, mutta ajatuksiani virittävä kysymys tuli kuin ohimennen. Mäkäräinen kysyi Ollilta: Jutteleksä aamulla? Vai ootko sä sellainen tuppisuu? Tähän Olli vastasi: Pohjalaiset ei yleensä puhu mitään. Jos me puhutaan, niin asiaa, mutta muuten me ollaan hiljaa.

Näinhän meistä pohjalaisista sanotaan. Tunnistan tämän piirteen itsestänikin. Aika usein on tilanne, että ei ole mitään asiaa, joten olen hiljaa. Näinkin on pärjännyt. Isäni kertoi muiston lapsuudestaan yhdestä pojasta, joka oli ollut hiljaa koko lapsuutensa. Hänestä ajateltiin, että hän on mykkä. Erään kerran tämä poika oli isänsä kanssa metsätöissä ja siellä tuli vaaratilanne. Poika huusi isälleen: "Isä, varo, puu kaatuu." Kun tuota pojan puhumista ihmeteltiin ja kysyttiin, miksei poika ole aikaisemmin puhunut, oli poika vastannut: ei ole ollut asiaa.

Silloin pitää puhua, kun on asiaa. Näin Ollikin on tehnyt. Hän kävi kovan sisäisen painin uransa lopettamispäätöksen kanssa, ja siitä hän myös puhui. Hänellä ei ollut riittävää poltetta lajia kohtaan. Oli tullut aika lopettaa, vaikkakin monen mielestä liian aikaisin. Ei ollut varmasti helppoa, mutta hän oli rehellinen itselleen.

Jutteleksä aamulla? Puhutko silloin, kun on asiaa? Olen tehnyt havainnointia ja pohdiskellut sitä, että taitaa olla niin, että Suomessa on aivan liikaa pohjalaisiakin hiljaisempia. Niitä, jotka eivät puhu silloinkaan, kun olisi asiaa; Eivät avaa suutansa, vaikka puu olisi kaatumassa isän päälle tai oma elämä romahtamassa. Kun sanat jäävät sanomatta aikanansa, tulee niistä pahimmillaan myrkkyä, räjähdystä odottavaa ruutia tai jotain sellaista, mitä täytyy lääkitä vahingollisella tavalla. Sanomattomista sanoista seuraa liian usein vahinkoa itselle tai lähimmäiselle.

En syyllistä puhumattomia, mutta rohkaisen puhumaan, myös itseäni. Samalla kyselen, missä ovat korvat, jotka kuuntelisivat, kun jollakin on asiaa. Onhan meillä aikaa silloin, kun joku rohkaistuu puhumaan meille? Höristämmehän silloin korvamme. Onhan meillä joku, joka kuuntelee, kun me puhumme? Puhummehan viimeistään silloin, kun on asiaa, ja olemme itsellemme rehellisiä?  

Kiitos Petra, Kiitos Kaisa. Kaikkea hyvää teille ja meille kaikille enemmän tai vähemmän supliikeille!

Kultaomenoita hopeamaljoissa, ovat oikeaan aikaan lausutut sanat. Kultarengas, koru puhtainta kultaa on viisaan neuvo auliille kuuntelijalle. Sananlaskut 25:11-12.

Jussi Peräaho

kirkkoherra