Harrastan palapelejä. Palapelit ovat
minulle niin sanottua ”aivojen nollausta”, tapa, jolla saan ajatukset irti kaikesta
muusta. Palapelejä tehdessä pystyy keskittymään hetkeen, juuri sen kyseisen
palapelin tekemiseen.
Palapelien teossa on monta strategiaa
ja tapaa. Voi aloittaa etsimällä reunapalat ja lajittelemalla paloja jo
valmiiksi. Voi aloittaa tekemään keskeltä tai jostakin pienestä yksityiskohdasta.
Paloja voi lajitella jo alussa niin, että käy kaikki palat läpi, tai sitten
etsii aina tietynlaisia paloja kerrallaan tarpeen mukaan. Paloja voi lajitella
värin tai muodon mukaan. Palapelinteko on prosessi, joka harvoin tulee
valmiiksi yhdeltä istumalta. Tai riippuen toki palapelistä – muutaman sadan
palan tai ennestään monta kertaa koottu palapeli tulee nopeammin valmiiksi.
Toisinaan johonkin kohtaan ei tunnu
löytyvän mitään palaa. Kohta huokuu tyhjyyttään. Missä se pala oikein on? Jäljellä
olevia paloja käy läpi, mutta sopivaa ei millään tunnu löytyvän. Joskus tulee
kokeiltua monta kertaa, ennen kuin sopiva löytyy. Välillä samaa palaa tulee
kokeiltua useasti samaan kohtaan, mutta eihän se edelleenkään sovi. Turhauttaa.
Samalla tavalla voi tuntua, että
elämässämme on jokin tyhjä kohta. Kohta, johon kaipaamme jotakin sopivaa palaa.
Joskus sitä sopivaa palaa ei tunnu löytyvän ja täytämme kohdan jollakin muulla,
väärällä, huonolla. Kaikilla meistä on tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi, kohdatuksi.
Jos tähän tarpeeseen ei saa vastausta, voi kaipuu yltyä niin kipeäksi, että
sitä lähtee täyttämään millä vain.
Toisinaan kädessä taas on pala, joka
ei tunnu sopivan minnekään. Vaikka kuinka etsii, se ei löydä omaa paikkaansa.
Ehkä sinullakin on joskus elämässä sellainen olo? Omaa paikkaa ei tunnu
etsimisestä huolimatta löytyvän? Lopulta palapelin rakentuessa, paikka löytää
vihdoin kohdilleen. Sitä seuraa tyytyväisyyden tunne – kas, tuohon se sopikin. Samoin
voi käydä myös muutoin elämässä. Joskus omaa paikkaa ei löydy, mutta myöhemmin huomaakin,
että tuossahan se minulle sopiva paikka onkin. Joskus pitää vain odottaa, että
ympärille rakentuu suotuisat olosuhteet omalle paikalle. Joskus niitä ympäröiviä
rakenteita täytyy itse tehdä.
Palapeleissä pidän siitä, että niistä
tulee joskus valmista. Vaikka prosessi olisi joskus pitkä, niin pala kerrallaan
se edistyy. Ja lopulta palapelin tekemisestä seuraa konkreettinen lopputulos,
valmis kuva. Kuvan voi sitten valintansa mukaan liimata ja kehystää, tai antaa
olla muutaman päivän ja sitten tuhota sen takaisin laatikkoon ja laittaa sen
takaisin hyllyyn. Tai kierrättää eteenpäin.
Toisin kuin palapelit, elämässä ei
koskaan tule valmiiksi. Elämämme palapeli voi muuttua, palat voivat vaihdella, joskus
palat ovat hukassa, joskus palat eivät tunnu sopivan yhteen tai niille ei löydy
paikkaa.
Millaisista paloista sinun elämäsi
tällä hetkellä koostuu? Koetko, että jotakin puuttuu?
Mikäli koet, että elämästäsi puuttuu
jotakin tai siinä on tyhjä aukko, voisiko se olla Jumalan mentävä kohta? Jumala
näkee ja kuulee sinut ja Hän haluaa sinut kohdata.
Voimia ja siunausta kaikkeen, mitä
elämäsi palapeliin tällä hetkellä kuuluukin ja missä vaiheessa prosessia se
onkaan.
Ellen Kiviharju
Seurakuntapastori
Kommentit
Lähetä kommentti