Kesän viimeinen päivä



"Vuosi vaihtuu elokuussa, kesän päättyminen on se todellinen uuden alku", kirjoittaa Helsingin Sanomien kuukausiliite artikkelissaan 7.8. Artikkeli jatkuu: "Muutenkin kesän päättyminen on varsinaista alkujen aikaa. Töissä käyvät ovat – ainakin toivottavasti täynnä virtaa lomien jälkeen. Myös monet harrastukset alkavat pian"

Olen ehdottomasti kesäihminen. Pitkän talven jälkeen, ja sen aikana odotan kesää kuin lapsi joulupukkia jouluaattona. Olen jopa hysteerisen kesäihminen. Se vain on vuoden parasta aikaa. Kaikki se lämpö, aurinko ja luonnon kauneus. Toukokuussa on monesti jo lämmin, pääsee suunnittelemaan pihan istutuksia ja saa kaivaa pihakalusteet talvisäilöstä. Aivan sama sataako vappuna räntää, silloin korkataan grillauskausi, usein sitten siinä räntäsateessa.

Olen kesäihmisenä hyvin sääkeskeinen. Sataa ei saisi ollenkaan, vaikka tiedän luonnon tarvitsevan vettä. Jos pitkän hellejakson päätteeksi alkaa sadekausi, päivän, pari, viikonkin, suorastaan masennun. Kesällä ei saa sataa! Auringon pitää paistaa pilvettömältä taivaalta, jotta on kivaa viettää aikaa pihalla perheen kanssa. Uida ja saunoa. Meillä on mökillä järven rannalla rantasauna ja tänä kesänä vietimmekin siellä taas paljon aikaa. Pieni yksivuotias Väinö-poikammekin oppi nauttimaan uimisesta järvessä ja saunan löylyissä. Voi pienen pojan riemua!

Kun kesä vaihtuu heinäkuusta elokuuhun, iskee jo haikeus. Kesälomat on yleensä jo pidetty, koulut alkavat. Kaikki kiva tuntuu loppuvan, katson kalenterista montako viikkoa noin suunnilleen on kesää jäljellä. Elokuussa aletaan puhua jo syksystä. Vaikka lämpimiä päiviä riittää monesti vielä pitkälle syyskuuta, ihmiset toivottavat toisilleen hyvää syksyn alkua. Ei, minä en halua. Syksyn toivottaminen ei kuulu elokuussa sanavarastooni. Jossain kohtaa se kuitenkin väistämättä tulee päin minunkin näköä, se tunne, että nyt oli se kesän viimeinen päivä. Rantasauna ei enää lämpiä, vesi on liian kylmää uimiseen. Kerään saunalta pyyhkeet ja uimapuvut, suljen saunatuvan oven ja mietin itsekseni: Nähdään taas ensi kesänä, kiitos näistä ihanista kesän hetkistä.

Kuulun niihin ihmisiin, joka voisi asua ympäri vuoden maassa, jossa on aina lämmin. Palelen helposti ja sellainen lämpimämpi ilmasto sopisi minulle kuin villasukat jalkaan. Minulle sopisi ainainen kesä. Salaa ehkä toivon, että ilmastonmuutos poistaisi meiltä talven kokonaan. Olisi vain lämpöä ja aurinkoa. Tätä toiveen toteutumista saanen odottaa. Nopeammin saisi menolipun lämpimään.

Tämäkin kesä oli perheessämme tapahtumarikas ja mukava. Saimme viettää kesälomaa yhdessä ja nauttia aurinkoisista päivistä, lämmöstä ja niistä sateistakin. Päällimmäisenä tästä kesästä jää mieleen pienen poikamme toinen kesä, jota hän sai katsoa nyt eri näkökulmasta, kuin viime kesänä vastasyntyneenä vaunuissa nukkuen. Miten ihana maailma hänelle avautuikaan, kun pääsi pihalle ihmettelemään.

Mukavaa loppukesää sinulle, toivotellaan syksyä sitten myöhemmin!


Johanna Pakkanen         

Viestintä- ja toimistosihteeri             

Kommentit