"Vuosi vaihtuu elokuussa, kesän päättyminen on se todellinen uuden alku", kirjoittaa Helsingin Sanomien kuukausiliite artikkelissaan 7.8. Artikkeli jatkuu: "Muutenkin kesän päättyminen on varsinaista alkujen aikaa. Töissä käyvät ovat – ainakin toivottavasti täynnä virtaa lomien jälkeen. Myös monet harrastukset alkavat pian"
Olen
ehdottomasti kesäihminen. Pitkän talven jälkeen, ja sen aikana odotan kesää kuin
lapsi joulupukkia jouluaattona. Olen jopa hysteerisen kesäihminen. Se vain on vuoden
parasta aikaa. Kaikki se lämpö, aurinko ja luonnon kauneus. Toukokuussa on monesti jo lämmin, pääsee suunnittelemaan pihan
istutuksia ja saa kaivaa pihakalusteet talvisäilöstä. Aivan sama sataako
vappuna räntää, silloin korkataan grillauskausi, usein sitten siinä räntäsateessa.
Olen
kesäihmisenä hyvin sääkeskeinen. Sataa ei saisi ollenkaan, vaikka tiedän
luonnon tarvitsevan vettä. Jos pitkän hellejakson päätteeksi alkaa sadekausi,
päivän, pari, viikonkin, suorastaan masennun. Kesällä ei saa sataa! Auringon
pitää paistaa pilvettömältä taivaalta, jotta on kivaa viettää aikaa pihalla perheen
kanssa. Uida ja saunoa. Meillä on mökillä järven rannalla rantasauna ja tänä
kesänä vietimmekin siellä taas paljon aikaa. Pieni yksivuotias Väinö-poikammekin
oppi nauttimaan uimisesta järvessä ja saunan löylyissä. Voi pienen pojan riemua!
Kun kesä
vaihtuu heinäkuusta elokuuhun, iskee jo haikeus. Kesälomat on yleensä jo pidetty,
koulut alkavat. Kaikki kiva tuntuu loppuvan, katson kalenterista montako viikkoa noin suunnilleen on kesää jäljellä. Elokuussa aletaan puhua jo
syksystä. Vaikka lämpimiä päiviä riittää monesti vielä pitkälle syyskuuta, ihmiset
toivottavat toisilleen hyvää syksyn alkua. Ei, minä en halua. Syksyn
toivottaminen ei kuulu elokuussa sanavarastooni. Jossain kohtaa se kuitenkin
väistämättä tulee päin minunkin näköä, se tunne, että nyt oli se kesän viimeinen
päivä. Rantasauna ei enää lämpiä, vesi on liian kylmää uimiseen. Kerään saunalta
pyyhkeet ja uimapuvut, suljen saunatuvan oven ja mietin itsekseni: Nähdään taas
ensi kesänä, kiitos näistä ihanista kesän hetkistä.
Kuulun niihin
ihmisiin, joka voisi asua ympäri vuoden maassa, jossa on aina lämmin. Palelen helposti
ja sellainen lämpimämpi ilmasto sopisi minulle kuin villasukat jalkaan. Minulle
sopisi ainainen kesä. Salaa ehkä toivon, että ilmastonmuutos poistaisi meiltä
talven kokonaan. Olisi vain lämpöä ja aurinkoa. Tätä toiveen toteutumista
saanen odottaa. Nopeammin saisi menolipun lämpimään.
Tämäkin kesä
oli perheessämme tapahtumarikas ja mukava. Saimme viettää kesälomaa yhdessä ja nauttia
aurinkoisista päivistä, lämmöstä ja niistä sateistakin. Päällimmäisenä tästä
kesästä jää mieleen pienen poikamme toinen kesä, jota hän sai katsoa nyt eri
näkökulmasta, kuin viime kesänä vastasyntyneenä vaunuissa nukkuen. Miten ihana
maailma hänelle avautuikaan, kun pääsi pihalle ihmettelemään.
Mukavaa loppukesää sinulle, toivotellaan syksyä sitten myöhemmin!
Johanna Pakkanen
Viestintä- ja toimistosihteeri
Kommentit
Lähetä kommentti