Minulle on sanottu, että olen rohkea. Olin rohkea kun lähdin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle. Olin rohkea kun otin vastaan ensimmäisen oman alani sijaisuuden vieraassa paikassa. Olin rohkea kun puolustin itseäni. Nyt olen taas rohkea, kun uusi työpaikka odottaa minua, jälleen vieraalla maaperällä.
En koe itseäni kovin rohkeaksi. Oikeasti minua pelotti, jännitti ja hirvitti. Edelleen minua jännittää. Vaihdan vapaaehtoisesti tutun ja kivan ympäristön vieraaseen, uuteen ympäristöön. Tutut reitit vaihtuvaan uusiin mäkiin ja mutkiin. Vaikka olen reissannut ja muuttanut useasti, silti jokainen lähtö on haikea, ja mietin missä seuraava koti on.
Mielestäni rohkeutta on vaikea määritellä. Jokainen on rohkea joskus. Rohkeus voi olla itsensä ylittämistä, tai ihan vain selviytymistä arkisista haasteista. On rohkeaa herätä joka aamu uuteen päivään, vaikka ei tiedä mitä se tuo tullessaan. Joskus rohkeutta on tehdä vaikeita päätöksi, kertoa huonoja uutisia, tarttua vaikeaan tehtävään, sietää omia tai kumppanin ajatuksia, myöntää virheensä, pyytää anteeksi tai aloittaa alusta. Rohkeutta on pistää nenä ulos ovesta ja ottaa vastaan elämä.
Kun jätän nipun tuttuja avaimia pois laukustani, laukku kevenee, mutta mieli on haikea. Onneksi mitään ovea ei ole lukittu pysyvästi, ja tie kulkee myös takaisin päin.
Kiitos matkakumppanuudesta!
Henriikka Leppämäki
vs. lähetyskasvatussihteeri
Kommentit
Lähetä kommentti