Elämän kyydissä

 


Ajelin autolla Alavudelta kohti pääkaupunkiseutua. Neljän päivän viikonloppuvapaa, aurinko paistaa ja tie auki edessä. Kuuntelin äänikirjaa ja liikenne soljui moottoritiellä oikein mukavasti. Katseeni kiinnittyy vilkkuviin valoihin. Vastaantulevien kaistalla oli tapahtunut liikenneonnettomuus. Nopealla vilkaisulla tilanne näytti pahalta, liikenne oli pysäytetty ja virkavalta oli onneksi jo apuna paikalla.

Joskus omassa elämässä tapahtuu onnettomuuksia, kolareita. Toisinaan ne ovat omaa syytä – ehkä huolimattomuutta, arviointivirheitä. Usein ne ovat vahinkoja – jotakin jää huomaamatta, tilannenopeus on väärä, näkyvyys huono, tapahtuu jotakin yllättävää. Välillä kolarit ovat täysin itsestä riippumattomia. Liikenteessä tekee kaikkensa välttääkseen onnettomuuksia, mutta aina siinä ei onnistu. Ja kun kolari tapahtuu, voi vain istua kyydissä ja yrittää minimoida vahingot.

Kun ajat autoa, olet itse aktiivisena toimijana. Voit itse vaikuttaa siihen, millä tavalla autoasi ohjaat ja miten pidät siitä huolta. Joskus elämässä kuitenkin tulee vastaan sellaisia hetkiä, kun istut pelkääjän paikalla, etkä voi vaikuttaa tapahtumiin. Olet vain kyydissä ja koitat pitää kiinni. Et voi vaikuttaa ympäröivään liikenteeseen. Voit huolehtia oman osuutesi ja sitten vain luottaa, että muut hoitavat omansa.

Samoin on omassa elämässämme, emme pysty vaikuttamaan kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu. Joskus oman elämänsä ajaa kolariin. Kolari voi olla ihmissuhteissa, työelämässä tai sen päättymisessä, taloudellisesti, henkisesti, hengellisesti. Et pysty aina vaikuttamaan ympärilläsi tapahtuviin asioihin, vaikka kuinka haluaisit. Tulee sairastumisia, jotkin ihmissuhteet kariutuvat, elämäsi vain ajautuu kolariin. Silloin on vain pakko istua kyydissä. Ja sitten selviytyä kolarista, hetki kerrallaan.

Autokolarin kanssa auttaa vakuutus. Tulee tehdä vahinkoilmoitus, ja vakuutus korvaa henkilö- ja omaisuusvahinkoja. Mutta jos auton kolaroi tarpeeksi pahasti, se menee lunastukseen. Sen lunastaa vakuutusyhtiö.

Entä kun oma elämä kokee kolhun tai kolarin? Missä vakuutus ja turva? Kuka minun elämäni lunastaa? Itse ajattelen, että silloin turva on jossakin muualla, kuin maallisissa asioissa. Mieleeni nousevat virren sanat ”kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”. Aina ei ehkä tunnu siltä, tai ei ole helppo uskoa ja luottaa. Mutta siitäkin huolimatta on olemassa ymmärryksen ylittävä turva.

Kaikille oman elämänsä kolariin ajaneille ja elämän kolhuja saaneille, toivon kaikesta huolimatta oikein hyvää syksyä, siunausta ja turvaa elämäntielle.

 Ellen Kiviharju

 Seurakuntapastori

 

 

Kommentit