Ajelin autolla Alavudelta kohti pääkaupunkiseutua. Neljän
päivän viikonloppuvapaa, aurinko paistaa ja tie auki edessä. Kuuntelin
äänikirjaa ja liikenne soljui moottoritiellä oikein mukavasti. Katseeni
kiinnittyy vilkkuviin valoihin. Vastaantulevien kaistalla oli tapahtunut
liikenneonnettomuus. Nopealla vilkaisulla tilanne näytti pahalta, liikenne oli
pysäytetty ja virkavalta oli onneksi jo apuna paikalla.
Joskus omassa elämässä tapahtuu onnettomuuksia, kolareita. Toisinaan
ne ovat omaa syytä – ehkä huolimattomuutta, arviointivirheitä. Usein ne ovat
vahinkoja – jotakin jää huomaamatta, tilannenopeus on väärä, näkyvyys huono,
tapahtuu jotakin yllättävää. Välillä kolarit ovat täysin itsestä riippumattomia.
Liikenteessä tekee kaikkensa välttääkseen onnettomuuksia, mutta aina siinä ei
onnistu. Ja kun kolari tapahtuu, voi vain istua kyydissä ja yrittää minimoida
vahingot.
Kun ajat autoa, olet itse aktiivisena toimijana. Voit itse
vaikuttaa siihen, millä tavalla autoasi ohjaat ja miten pidät siitä huolta. Joskus
elämässä kuitenkin tulee vastaan sellaisia hetkiä, kun istut pelkääjän
paikalla, etkä voi vaikuttaa tapahtumiin. Olet vain kyydissä ja koitat pitää
kiinni. Et voi vaikuttaa ympäröivään liikenteeseen. Voit huolehtia oman
osuutesi ja sitten vain luottaa, että muut hoitavat omansa.
Samoin on omassa elämässämme, emme pysty vaikuttamaan
kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu. Joskus oman elämänsä ajaa kolariin. Kolari
voi olla ihmissuhteissa, työelämässä tai sen päättymisessä, taloudellisesti,
henkisesti, hengellisesti. Et pysty aina vaikuttamaan ympärilläsi tapahtuviin
asioihin, vaikka kuinka haluaisit. Tulee sairastumisia, jotkin ihmissuhteet
kariutuvat, elämäsi vain ajautuu kolariin. Silloin on vain pakko istua
kyydissä. Ja sitten selviytyä kolarista, hetki kerrallaan.
Autokolarin kanssa auttaa vakuutus. Tulee tehdä
vahinkoilmoitus, ja vakuutus korvaa henkilö- ja omaisuusvahinkoja. Mutta jos
auton kolaroi tarpeeksi pahasti, se menee lunastukseen. Sen lunastaa
vakuutusyhtiö.
Entä kun oma elämä kokee kolhun tai kolarin? Missä vakuutus
ja turva? Kuka minun elämäni lunastaa? Itse ajattelen, että silloin turva on
jossakin muualla, kuin maallisissa asioissa. Mieleeni nousevat virren sanat
”kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa”. Aina ei ehkä tunnu siltä, tai
ei ole helppo uskoa ja luottaa. Mutta siitäkin huolimatta on olemassa
ymmärryksen ylittävä turva.
Kaikille oman elämänsä kolariin ajaneille ja elämän kolhuja
saaneille, toivon kaikesta huolimatta oikein hyvää syksyä, siunausta ja turvaa
elämäntielle.
Seurakuntapastori
Kommentit
Lähetä kommentti