Kun aika on

 

Elokuussa 2009 astelin jännittynein askelin kohti Alavuden seurakuntatalon alakertaa. Olin pari viikkoa aikaisemmin ottanut vastaan minulle tarjotun työpestin perhe- ja päiväkerhon ohjaajana. Kävelin kohti pimeän käytävän päässä olevaa avonaista ovea, valmiina kohtaamaan tulevan lähiesimieheni. Pysähdyin oviaukon kohdalla ja kun tervehdimme toisiamme hymyilevin katsein, minut valtasi lämmin ja luottavainen olo - tästä vuodesta tulisi varmasti mielenkiintoinen. Kun seuraavana päivänä kohtasin muut työkaverini, tunne vain vahvistui. Sain alusta saakka olla aidosti oma itseni ja hyödyntää omia vahvuuksiani. Oli helppoa alkaa opetella täysin uudenlaista työtä, kun vierelläni oli huippu tiimi varhaiskasvatuksen ammattilaisia opastamassa ja rohkaisemassa minua alkuun.

Tuosta päivästä tuli syksyllä kuluneeksi 12 vuotta. Vuodeksi ajateltu pesti venyi lopulta yli kymmenen vuoden mittaiseksi rupeamaksi, jonka aikana sain kohdata satoja lapsia ja ohjata satoja askartelu,- hartaus,- ja laulutuokioita. Olen puhaltanut pois lukuisia fyysisiä ja henkisiä naarmuja, nauranut kippurassa toinen toistaan huvittavimmille elämänoivalluksille. Olen juonut mielikuvitusteetä keltaisesta muovimukista ja syönyt maailman parhainta mielikuvitushampurilaista, jossa täytteinä oli pihvin ja ranskalaisten lisäksi keksejä ja jäätelöä. Lasten lisäksi olen kohdannut valtavan joukon ihania vanhempia, kollegoita ja muita varhaiskasvatuksen ammattilaisia.  Kuluneisiin vuosiin mahtuu lukuisia unohtumattomia hetkiä, jotka olen tallentanut ikuisesti syvälle sydämeeni.

Viime vuonna pääsin näkemään seurakuntatyötä myös virastolta käsin viransijaisuuden merkeissä. Koin suureksi kunniaksi ja etuoikeudeksi jakaa ihmisten kanssa heidän elämänsä suurimmat ilot ja raskaimmat surut. Vuosi oli täynnä hienoja ja koskettavia kohtaamisia, lukuisia somepäivityksiä, toimistotunteja, palavereita ja ainutlaatuisia tapahtumia. Vuosi opetti minulle valtavasti, ennen kaikkea itsestäni. Viransijaisuuden päättyessä minulle tarjottiin töitä mielenterveyden sektorilta täksi vuodeksi. Anoin vapaata vakituisesta toimestani ja kuluneen vuoden olen työskennellyt Seinäjoella.

Olen aina haaveillut työstä mielenterveyden parissa. Mutta tajusin jo kauan sitten, että voidakseni auttaa joskus muita, olisi minun autettava itseäni ensin. Yli vuosikymmenen ajan keskityinkin hoitamaan omaa mielenterveyttäni, työstäen elämän tuomia rankkoja kokemuksia terapiassa. Vuodesta 2016 olen työskennellyt sekä kokemusasiantuntijana, että lastenohjaajana. Tämä vuosi antoi mahdollisuuden kokeilla, joko minusta olisi täysiaikaiseksi mielenterveystyön ammattilaiseksi. Pitkään asiaa kypsyteltyäni tajusin, että olen valmis. ”Luota siihen, että siipesi kantavat”, sanoi eräs viisas ystäväni, kun ojensin hänelle tällä viikolla irtisanoutumisilmoitukseni. Kiitos hänen ja niin monen muun rohkaisun tiedän, että on tullut aika jatkaa matkaa.

En tule koskaan unohtamaan työtäni seurakunnalla, sen työntekijöitä, asiakkaita tai sitä valtavaa välittämisen ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka vei minut mukanaan jo ensimmäisenä vuonna. Kiitos jokaiselle teistä, joiden kanssa olen saanut vuosien varrella työskennellä. Kiitos jokainen vanhempi, kollega, yhteistyökumppani ja viraston asiakas. Kiitos jokaiselle lapselle, jonka elämän polulla olen hetken saanut kulkea rinnalla. Lämmin kiitos Jussi, että olet valanut minuun uskoa ja rohkeutta seurata sydämeni ääntä. 

 Lämmintä joulunaikaa ja kaikkea hyvää toivottaen, 

 Sini Kirvesmäki 

 Lastenohjaaja