Kun yhteisö väsyy, tarvitaan Mooses

 

Kaksi vuotta on kulunut koronan varjossa. Se on tarkoittanut pelkoa, epävarmuutta, huolta, epätietoisuutta, pettymyksiä, peruuntumisia, yksinäisyyttä, etäisyyden pitämistä, karanteeneja, työttömyyttä ja konkursseja – vain jotain negatiivista mainitakseni. Myös sairastaminen on tullut lähelle ja kuolemakin. Vieläkö jaksat?

Kiitos tutkimuksen ja lääketieteen, rokotuskattavuus on saatu ainakin länsimaissa korkealle. Tilanne on helpottunut. Viruskin on muuntautunut hieman kevyemmäksi. Nyt saadaan kokoontua, mutta vieläkin kohtaamme maskin kanssa, vältämme kättelemistä ja halaamista ei ainakaan uskalla vielä tehdä. Epävarmuus jatkuu vieläkin. Kyllä tämä lujille ottaa. Ajattelepa niitä nuoria, jotka ovat esimerkiksi eläneet teinivuodet koronan kanssa. Miten paljon he ovatkaan menettäneet?

Yhteisöllinen kuormamme ei valitettavasti ole jäänyt koronaan. Nyt kannamme Ukrainan tilannetta sydämessämme. Yhtäkkiä melkein koko maailma on sidoksissa, tavalla tai toisella, sotaan ja yrittää tehdä parhaansa, että tilanne saataisiin ratkeamaan ja vältyttäisiin vielä pahemmalta. Eikö tämä kuormitus ja epävarmuus jo olisi riittänyt? Myötätunto uuvuttaa ja lähimmäisten hätä tulee omalle sydämelle.

Väsymyksestä eteenpäin

Jotain täytyy tehdä, jotta saamme lisää voimia ja jaksamme. Vaikeissa ja kuormittavissa elämäntilanteissa ensimmäinen askel parempaan on tunnistaa se, mitä minulle kuuluu. Sen myöntäminen ja hyväksyminen, että on väsynyt ja uupunut, auttaa selvittämään omaa olotilaa. Kuormittavat asiat on tarpeen nimetä. Jossain määrin tämä onnistuu yksinkin, mutta parasta on kertoa omat kuulumiset hyvälle ystävälle tai ammattiauttajalle.

Kun yhteisöt ovat väsyneitä, silloin tarvitaan yhteistä tilaa ja aikaa asioiden käsittelemiselle hyväksyvässä ja ymmärtävässä ilmapiirissä, tarvitaan yhteistä kokoontumista. Perheissä, työyhteisöissä, kaveriporukoissa, seurakunnassa ja harrastusten parissa on hyvä miettiä, miten voisimme yhdessä purkaa kuormaamme.

Auringon säteitä tarvitaan voittamaan pimeys ja sulattamaan lumi ja routa. Yhteisöt tarvitset myös valon säteitä, toivon tuojia ja rohkaisijoita, jotka vievät eteenpäin, jotta elämä jälleen voittaa. Iloitsen jokaisesta sellaisesta yksilöstä, jotka osaavat löytää elämään ilonaiheita ja positiivisia näköaloja sekä saavat muidenkin ajatukset siirtymään varjoista valoon.

Johtajilta kysytään viisautta

Kuormittavissa tilanteissa erityisesti yhteisöjen johtajilta kysytään taitoa ja viisautta. Johtajia ovat perheissä vanhemmat, työyhteisöissä johtajat ja harrastuksissa valmentajat. Sinäkin voit olla johtaja omalla paikallasi läheistesi keskellä.

Raamatun johtajista minua on puhutellut viime aikoina Mooses. Hän toimi omassa tehtävässään erinomaisella tavalla. Kun kansa joutui erämaahan vaeltamaan vuosikausiksi, kun ruoka ja vesi olivat loppumassa, kun epätoivo valtasi alaa, silloin Mooses johti kansaa eteenpäin. Hän ammensi voimansa Jumalalta ja välitti sitä toivoa, jonka Jumala antaa. Hän vakuutti, että Jumala pitää huolen ja johdattaa, hän muistutti, että Jumala on kantanut kansaa kuin isä lastaan ja kantaa vastakin. Hän rohkaisi valitsemaan elämän. Mooses oli uskon ylläpitäjä, toivon kantaja, valon tuoja.

Kun yhteisömme väsyvät, tarvitaan monta Moosesta. Voisitko sinä olla yksi Mooses omalla paikallasi, jotta yhteisömme elpyvät ja jaksamme näiden koettelemusten keskellä? Minä lupaan kilvoitella omalla paikallani. Kyllä tästä selvitään.

Voimia ja jaksamista sinulle.

 Jussi Peräaho

 Kirkkoherra